Isän syli

Muistan sen halvaannuttavan ja lämpimän uneliaisuuden, kun pikkutyttönä nukahdin maalla naapurin sohvalle, kun aikuisten illanvietto oli venynyt kauan yli nukkumaanmenoaikani. He pistivät maailman asioita järjestykseen keskustellen rauhallisella, samanmielisellä äänellä keittiössä tai olohuoneessa grogilasit kädessä. Puheenpulputus loi ympärilleni taikakuplan, jonka sisällä olin turvassa. Vielä aikuisenakin laitan unilääkkeeksi rauhallisen elokuvan päälle ja nukahdan pehmeään englantilaispukudraaman sorinaan, jossa kukaan ei korota ääntään.

isukki

”Älä herätä minua, isä kiltti. Anna minun nukkua”, anelin äänettömästi. ”Jos olet kiltti, et pakota minua heräämään ja kävelemään kotiin”, mumisin mielessäni, kun kuulin utuisesti unen läpi, että vanhempani alkoivat tehdä lähtöä kotiin. Puristin silmiäni kiinni. Halusin näyttää olevani niin syvässä unessa, ettei isäni hentoisi herättää minua. Usein hän ei herättänyt ja vain nosti minut syliinsä. Iso karhu kantoi keinuvin, painavin askelin pienen karhunpennun meidän talolle saakka. Kalkkikivitie rahisi kenkien alla ja kun raotin silmiäni, se hohkasi valkoisena kesäyössä ja näytti tien kotiin. Sain jatkaa uniani aamuun asti heräämättä kunnolla kertaakaan.

Minulle yksi punaviinin monista tehtävistä oli olla isän lämmin syli, silloin kun maailma tuntui kylmältä ja sisälläni tuntui vielä kylmemmältä. Tietenkään en ymmärtänyt sitä ennen kuin lakkasin juomasta. Äänetön pyyntöni punaviinille oli sama kuin isälleni pienenä: ”Älä herätä minua. Älä anna minun tuntea kaikkia maailman kipuja. Anna minun jatkaa untani ja uskoa, että kaikki on hyvin.” Ja kaikki oli hyvin.

Aikuisuuden tehtävä on päästää isän ja äidin antamasta suojasta irti, olla itse itselleen se syli, jota sai tai ei saanut pienenä. Moni siirtää tämän tehtävän puolisolleen tai jopa omille lapsilleen. Tai keksii hakea turvaa päihteistä sekä irtosuhteista. Jos omaa turvallisuuden tunnetta kannattelevia muistoja ei ole saanut lapsena, niitä on lupa keksiä. Tai jos suret isää, joka ei koskaan ollut paikalla tai joka hylkäsi sinut, voit tehdä tänä isänpäivänä lupauksen ettet hylkää itseäsi ja uskallat kohdata oman kipusi ilman turrukkeita tai korvikkeita.

Enää en tarvitse punaviinin tarjoamaa lämmintä peittoa tunteilleni. Minun ei tarvitse enää kuvitella pimeässä puistossa kävellessäni isääni kävelemässä rinnallani kaksimetrisenä valohahmona. En enää pyydä ulkopuolelta suojaa vaan annan sitä itselleni. Ja tunnen ensimmäistä kertaa elämässäni olevani todella turvassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s