Unohda B-suunnitelma!

Moni pelkää tänäänkin yt:n tuloksia työpaikallaan. ”Mikä on sun Plan B”, on usein kuultu kysymys kahvitauoilla. Varasuunnitelman tarkoitus on estää lamaantuminen, täydellinen näköalattomuus, tunne, että elämältä putoaa pohja pois.

Elämässä voi tulla eteen kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja niihin varautumista voi helpottaa jos tietää mikä on seuraava askel. Potkut voi olla hyväkin juttu, jos inhoaa työtään ja pomoaan ja on jo haaveillut jostain ihan muusta. Silloin irtisanominen voi olla tervetullut potku perseelle, ja salaa haudottu B-suunnitelma onkin oikeastaan A-suunnitelma, jota ei ole vain rohjennut vielä toteuttaa.

Mutta jos puhutaan B-suunnitelmista niiden tavallisessa muodossa, en usko niihin. Ne haiskahtavat tyytymiselle, ”toiseksi parhaalle”, ”ihan ookoolle” ja ”kyllähän tällä laskut maksaa” -idealle. Ei kelpaa. Toivottavasti ei kelpaa sinullekaan.

Oikeasti akuutissa työkriisissä tarvitaan A-suunnitelma, joka pesee vanhan A-suunnitelman kuusnolla. Miten sellainen tehdään? Ei hajuakaan. Mutta voin kertoa, mitkä oivallukset ja toimenpiteet minua auttoivat sen luomisessa.

Eilen tuli kuluneeksi vuosi, kun minut irtisanottiin työpaikasta, jota rakastin. Muistan vieläkin miten se kirpaisi! Pieni ääni takaraivossani piipitti, että tästä seuraa jotain hyvää, mutta egoni vollotti, että pidä sinä kirppu pääsi kiinni, minulla on sydän rikki.

”Mikä on sun Plan B”, minultakin olivat kaikki kyselleet syksyn mittaan. Ei minulla sellaista ollut, jos olisi, niin sitten olisin toteuttanut sen jo ihan omin päin. Oli minulla tietysti haaveita, mitä muuta haluaisin tehdä mieluummin kuin palkkatöitä. Mutta jos puhutaan aikuisin termein elämän realiteeteista, niin niillä haaveilla ei asuntolainaa makseltu.

Sen sijaan, että olisin hautonut varasuunnitelmaa työuralleni, aloin kutoa heti yt-ilmoituksen jälkeen uutta turvaverkkoa. Se koostui neljästä osasta.

Ensimmäiseksi selasin satojen terapeuttien yhteystiedot ja valitsin sieltä ammattilaisen, jonka metodit, kokemus ja koulutus sopivat minun kiinnostuksen kohteisiin. Aloitin terapian pari kuukautta ennen irtisanomista.
Sitten otin yhteyttä amerikkalaiseen lifecoachiin, jota olin seurannut somessa. Pidin hänen tyylistään ja kuunneltuani hänen Periscope-lähetyksiään, opin luottamaan häneen. Hän oli hyvä tyyppi, ja hänen asiakkaakseen pääsi muutaman kuukauden jonottamisen jälkeen, joten varasin hänet hyvissä ajoin.

Työpöydän ja kaappien tyhjentäminen oli raskasta. Olo oli epätodellinen, kun astuin työpaikalta ulos viimeisen kerran.

Työpöydän ja kaappien tyhjentäminen oli raskasta. Hymystä huolimatta oloni oli epätodellinen, kun astuin työpaikalta ulos viimeisen kerran. Kuva: Elina Simonen

Jos menettäisin työpaikkani, tarvitsisin perinteisen terapeutin, jonka kanssa purkaa tämän hetken tuntoja. Henkisen valmentajan kanssa maalailisin kolmen kuukauden ajan tulevaisuuden näkymiä, vahvuuksiani, heikkouksiani ja elämäni tarkoitusta.
Ja sitten kun irtisanominen tapahtui, pystyin keskittymään täysillä siihen hetkeen. Ja kipuun. Annoin sen pyyhkiä yli. Suhtauduin tapahtuneeseen kuin rakkaan ihmisen menettämiseen. Siinä ei mietitä B-suunnitelmaa, cv:n päivitystä, työn hakua. Silloin on tärkeintä todeta tapahtunut, tulla sinuiksi omien tunteiden kanssa ja vain olla.

Istuin terapeuttini vastaanotolla kaksi päivää potkujen jälkeen. Oli aika outo olo. En ollut ennen koskaan tällaisessa tilanteessa. Olimme jo tuttuja terapeutin kanssa, ei tarvinnut esittää reipasta. Olin väsynyt ja surullinen. Terapeuttini katseli minua vähän kummissaan. Hän sanoi, että yleensä ihmiset reagoivat rajummin moiseen vastoinkäymiseen, olinko ehkä shokissa? Ei minusta siltä tuntunut, olin kyllä aika pöllämystynyt. Elämänmuutos oli niin iso, että en oikein käsittänyt sitä.

Hän otti tällä viikolla esiin viime vuoden tunnelmat ja sanoi, että usein asiakas itkee sikiöasennossa tapahtunutta eikä hyväksy sitä niin helposti kuin minä. Suruni ei koskaan muuttunut suuttumukseksi. Eikä surukaan kestänyt pitkään. Irtisanominen ei vienyt itsetuntoani eikä saanut epäilemään kykyjäni. Mutta, ja tämä on tärkeää: on mahdotonta tietää etukäteen, miten irtisanomiseen reagoi. Siksi halusin mennä terapiaan, varmuuden vuoksi. Ja siitä oli apua, se nopeutti asian sisäistämistä. Halusin ammattiauttajan avulla varmistaa, että en mene lukkoon ja ettei tuttaville toistelluista selviytymismantroista tule ainoa todellisuuteni. Halusin pysyä itselleni rehellisenä.

Kolmas osa turvaverkkoani oli hiljentyminen. Aloitettuani vuoden alussa tietoisuuskirjoittamisryhmässä minulle aukeni uusi tapa löytää viisaus sisältäni. Tietoisuuskirjoittamisessa on kyse meditoinnista, joilla saatetaan aivojen toiminta alfa- ja theta-aalloille, joiden avulla arkitietoisuuteen nousee kynän kautta ihmeellisiä aarteita, kun uskaltaa kysellä. Tietoisuuskirjoittaminen vapautti minut luottamaan itseeni. Ei haitannut jos en saanut kaipaamiani vastauksia guruilta, opettajilta, kirjoista tai valmentajalta. Opin, että kaikki vastaukset ovat sisälläni, mutta usein ne ovat vain kuiskauksia, jossain älyttömän idean ja neronleimauksen välimaastossa, siksi kannattaa opetella hiljentymistä.
Tämä tie johti lopulta siihen, että lopetin alkoholin käytön kolme kuukautta sitten. Juominen jos mikä häiritsee sisäisen äänen kuulemista. Raittiudesta tuli neljäs osa uuden elämän turvaverkkoani, ja se on tasoittanut tunne-elämäni, poistanut pelot sekä antanut lisää energiaa, itsevarmuutta ja iloa.

Meditoivan kirjoittamisen kautta elämäni rauhoittui ja paniikki keksiä äkkiä elämälleni uusi suunta katosi. Useimmille ihmisille elämänsä rakkauden tai työpaikan menettäminen tarkoittaa vain sitä, että pitää hommata menetetyn tilalle uusi. Minusta ei tuntunut siltä. Tiesin, mitä rakastan tehdä, mutta sitä kautta tulopuoli ei välttämättä järjestyisi. Tai vaikka järjestyisikin niin en halunnut asettaa intohimolleni painetta, että sen olisi pakko elättää minua. Minun oli keksittävä aivan uusi A-suunnitelma.

Sourcing agentteja tapaamassa Oxfordissa.

Sourcing agentteja tapaamassa Oxfordissa.

Kuka olisi uskonut, että Instagram-mainos voi muuttaa elämän? Niin kävi minulle. Pienen mainoksen kautta löysin rungon A-suunnitelmalleni. Se ei muotoutunut hetkessä vaan puolen vuoden kuluessa. En innostunut uudesta mahdollisuudesta välittömästi, päin vastoin olin aika skeptinen: näitä nyt on nähty. Mutta pieni ääni, hyvän tuntuinen leimahdus sisimmässä oli kuitenkin se, jota uskoin eikä pelot. Olin jo kokeillut niin monia ideoita siinä vaiheessa tietääkseni mistä tosi rakkauden tunnistaa: siitä, että se jää. Kun villit ihastukset haihtuivat samppanjahöyryjen myötä, kun uuden idean kiima ei kantanutkaan kuukautta pidemmälle eikä johtanut seuraavaan askeleeseen, en ollut huolissani. Tulee uusia ideoita ja mahdollisuuksia. Ja jokin niistä muuttuu flirttailusta seurusteluksi ja vakavampaan sitoutumiseen ja saa minut toteamaan: ”tämä on se oikea”.

Ja niin vähitellen aloin hahmottaa, miten elämäni järjestäisin. Joten eilen, kun Facebook muistutti minua irtisanomisen vuosipäivästä, olin aivan liian innoissani tunteakseni minkäänlaista haikeutta. Sen sijaan luin sopimuspapereita, maksoin pari laskua, vedin henkeä ja meilasin juristilleni taikasanat: ”I’m ready to exchange contracts.” Ja niin ostin ensimmäisen sijoituskiinteistöni Isosta Britanniasta. Irtisanomisen vuosipäivä muuttui konkreettisesti uuden elämän ensimmäiseksi päiväksi. ”Hyvin tehty”, sanoin itselleni ja join pullon kivennäisvettä.

Hauskaa uudessa elämässäni on se, että se elää, se ei ole naulattu 40 tuntia per viikko -rytmiin ja vuosilomiin. Haastavaa on se, että sen luominen kestää, siitä puuttuu toistaiseksi tuntemattomia osia ja olen aivan alussa. Kiehtovaa on se, että en ole enää yhden työnantajan ja tulovirran armoilla. Ja parasta on se, että vaikka elämäni ei ole täydellistä eikä ongelmatonta, olen onnellisempi kuin olen koskaan ollut.

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Unohda B-suunnitelma!

  1. Lukiessa huomasin pohtivani, että onkohan sinun blogisi minun lempiblogini. Luettuani loppuun olin vakuuttunut, että kyllä näin on! Näin minäkin haluan kirjoittaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s