Rohkeus ei ole pelottomuutta

Koin keväällä harvinaisen voimakkaan inspiraatiohetken, kun päätin osallistua Lontoossa järjestettävälle kurssille, joka opettaa kiinteistösijoittamisen alkeita Britanniassa. Kurssi oli kallis, mutta oma mentori pitäisi kädestä kunnes omat siivet kantavat ja kurssin sisältö oli vakuuttava. Jos tekee fiksuja siirtoja sijoittajana, voi saavuttaa nopeasti taloudellisen riippumattomuuden, meille luvattiin. Jos. Siinä se oli. Kolmen kirjaimen muodostelma, joka tekee unelmat tyhjiksi.

Siihen sanaan innostukseni jumittui moneksi kuukaudeksi. En pystynyt katsomaan opetusvideoita, buukkaamaan valmennussessiota Skypessä tai tekemään kotitehtäviä. Kurssi oli jo maksettu, mutta oliko tämä sittenkään minun juttuni? Mitä jos epäonnistuisin ja menettäisin kovalla työllä tienaamani pääoman? Mitä jos tehtävä osoittautusi liian vaikeaksi tai innostukseni lopahtaisi kesken? Olen tehnyt asuntosijoittamista Suomessa vuosia, mutta Briteissä koko kuvio on aivan toisenlainen. Opittavaa oli valtavasti. Minulla on huono matikkapää. Ammattislangi tuntui vaikealta. Hyvä kun ymmärrän rahan kieltä omalla äidinkielellänikään. Miten minä neuvottelisin muuta kuin läpiä päähäni pankeissa ja asuntokaupoilla? Entä jos ostan vahingossa homepommeja tai vuokralaiset eivät maksa vuokriaan, kun tietävät, että asun kaukana?

image   image

Sitten koitti se sumuinen aamu Caprin-saarella, kun heräsin ja raahustin vessaan ja tajusin juoneeni liikaa edellisenä iltana. Nestevajaus ja alkava päänsärky tykytti takaraivossani, kun rojahdin sänkyyn ja sain kuulla, että UK on äänestänyt itsensä ulos EU:sta. Luulin olevani vielä unessa ja keskellä painajaista. Se siitä. Tuhatlappuset vilistivät silmissäni. Tämä uutinen oli merkki, joka huusi: älä liiku. Sinä pelastuit täpärästi.

Katsoin pääministeri David Cameronin eropuhetta suorana BBC:lta ja vuoroin nauroin ja vuoroin itkin krapulapäissäni. Sitten alkoi pörssisyöksy. Koko maailma tuntui menneen sekaisin. Tämänkö takia olin lintsannut opiskelusta pari kuukautta? Olinko aavistanut, että näin käy? Olinko toivonut, että näin käy? Mahtava takaportti ilmaantui eteeni kuin tilauksesta: saisin perääntyä arvokkaasti takavasemmalle eikä kukaan pitäisi minua hannarina. Minun tarvitsisi vain sanoa taikasana Brexit ja kaikki ymmärtäisivät, ettei niin epävarmoille markkinoille voi sijoittaa. Halvalla pääsisin jos kurssimaksu olisi ainoa raha, jonka menettäisin. Onneksi en ollut ehtinyt ostaa vielä asuntoja!

image

Kaksi viikkoa Brexit-järkytyksen jälkeen astuin Lontoon-koneeseen. Mennään nyt sitten kun on maksettu, egoni puhisi. Mutta jokin minussa oli jo muuttunut. Se tapahtui aivan matkan kynnyksellä, kun kerroin epäilyistäni ystävälleni. Hän pyysi minua kuuntelemaan itseäni. Hän näytti ja kuulosti huolestuneelta. Vanhan ystävän tarjoama peili näytti pelkoni paljaimmillaan, enkä pitänyt siitä mitä näin. Olin kuunnellut itseäni jo monta kuukautta, ja näköjään en osannut soittaa kuin loppuunkuluneita levyjä epävarmuuksistani ja onnistumisen peloistani, sillä olin tartuttanut huoleni ystäväänikin.

Joten tein täsmälleen päinvastoin kuin mitä hän neuvoi: lakkasin kuuntelemasta itseäni ja teroitin kynäni. Viikonlopun kurssin aikana kirjoitin ylös kaiken mitä opettaja, pitkänlinjan sijoittaja sanoi. Koska omaan heiveröiseen rohkeuteeni ei ollut luottamista, luotin hänen kokemukseen, rohkaisuun ja visioihin. Otin hänen innostuksensa omakseni ja jätin taakseni jossittelut ja tuomiopäivän maalailut.

image   image

Minä tarvitsin tämän herätyksen. Ilman Brexitiä olisin jäänyt pyörimään omaan pieneen päähäni. Mutta kun näin koko maan polvillaan pelosta, omat heikotukseni asettautuivat mittasuhteisiin. Britannia ei tiedä mitä helvettiä tai mahtavia mahdollisuuksia se löytää pian edestään, enkä tiedä minäkään, mutta uskon absoluuttisesti hyvään. Päästyäni tähän mielentilaan kymmenien tuntien luentojen jälkeen oli mahtavaa istua taksissa matkalla Gatwickin lentokentälle ja kuunnella innostuneiden radiojuontajien ja heidän haastateltavien hehkutuksia juuri valitusta uudesta pääministeristä Theresa Maysta. Koko maa oli saanut optimistisuuden ruiskeen pehvaansa, joten taas olimme aivan samoilla energiataajuuksilla rakkaan uuden bisnesmaani kanssa.

Katsoin eilen Tony Robbinsin seminaarista kertovan dokumentin I Am Not Your Guru. ”Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan sitä että menee eteenpäin pelosta huolimatta”, kuten hän ja monet viisaat ihmiset ennen häntä ovat sanoneet. Dokumentissa ihmiset, jotka uskoivat olevansa tuhoutumisen partaalla, hyppäsivät tuntemattomaan, avautuivat, kuulivat Tonyn sanat, ja pelastivat itsensä. Olin vielä aamuyöstäkin hereillä ja äimänä tunnelatauksesta ja elämäntarinoista, joita olin juuri kuullut.

image

Pelosta on tullut uudenlainen kaveri. Se ei enää halvaannuta, vaan väläyttelee hampaitaan vain hetkittäin. Se ei saa minua enää perääntymään vaan pikemminkin osoittaa toiminnan suunnan: tuossa on vielä työstettävää, tämä kaipaisi vahvistamista.

Olisin hullu jos väittäisin ettei minua jännitä lainkaan, kun hyppään tuntemattomaan. Ponnistamisen hetkellä on vaikea arvioida kuinka pitkälle voimaa riittää. Mutta pelolle antautuminen ei ole enää vaihtoehto. Kun ajattelen niitä hyviä ja vähemmän hyviä siirtoja, joita olen tehnyt asuntosijoittana, voin sanoa pari asiaa. Olen jokaikinen kerta hermostunut ja vähän peloissani, kun allekirjoitan uudet lainapaperit. Hyväksyn pelkoni, se kuuluu asiaan, eikä se kerro mitään siitä, olenko tekemässä hyvän vai huonon päätöksen. Toiseksi: en kadu mitään niin paljon kuin kauppoja, joita en ole tehnyt. En voi jäädä niihin jumittamaan, mutta ne ovat hyvä moottori.

Pikku hiljaa tämän vuoden aikana olen muuttanut sisäistä puhettani. Se ei ole enää niin ankara, se on lempeämpi ja avuliaampi. Se ei jätä enää minua yksin eikä se osoita vain heikkouksia vaan osaa myös kiittää harkitsevuudesta ja pienistä eteenpäin vievistä askeleista. Muutos ei koskaan tapahdu nopeasti, vaikka Tony Robbinsin dokumentissa se näyttää siltä, kun ihmiset saavat suuria oivalluksia elämästään. Muutos on sarja lukemattomia pieniä ja suuria sisäisiä ja ulkoisia valmisteluja, jotka kristalisoituvat yhdessä hetkessä, kun kaikki osaset ovat paikoillaan.

image

 

 

Mainokset

One thought on “Rohkeus ei ole pelottomuutta

  1. Päivitysilmoitus: Unohda B-suunnitelma! – Minnan mukavuusalue

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s