Saunakulttuurin uudet tuulet

Turvapaikanhakijoiden saunatavat tai niiden puute ovat täyttäneet lehtien sivuja ilahduttavassa määrin viime aikoina. Sanon ilahduttavasti, koska suomalainen saunakulttuuri kaipaa tuuletusta. En tietenkään puhu nyt uimahallien häiriköistä, miehistä, jotka ryntäilevät naisten suihkuhuoneisiin tai sikailevat uima-altailla vaan tarkoitan löylyhuonehäveliäisyyttä.

Suomalaisten miesten arka paikka saunassa tuntuu olevan alastomuuspakko. He ovat ottaneet suurena pyhäinhäväistyksenä, kun ulkomaiset miehet marssivat löylyyn pyyhkeisiin verhoituneena tai simmarit jalassa. Sehän on toisaalta ihan ymmärrettävää, on vaikea peseytyä jos on vaatteet päällä. Ja ymmärrän hygieenisyysnäkökulman, löylyssä höyryävät muoviset, kloorivedessä lilluneet uimahousut tai alushousut ovat pienoinen terveysriski. Luulen kuitenkin, että suurempi syy, miksi aihe kuumentaa tunteita, on meidän uskomuksemme alastomuuden luonnollisuudesta. Ehkä me loukkaannumme, kun joku ulkomaan elävä tulee ja osoittaa käytöksellään, että nahkasilleen oleminen ei ole hänestä sopivaa?

On helppoa kieriskellä itsetyytyväisyydessä oman kulttuurin erinomaisuudesta ja naureskella vaikkapa puritaanisille amerikkalaisille, joille oman perheenjäsenen pehvan näkeminenkin on insestiä. Meikäläisessä suhtautumisessa alastomuuteen on sen sijaan jotain viehättävää, melkein lapsenomaista viattomuutta, eikö vain? Oleillaan aatamin ja eevan asuissa yhteisessä peseytymistilassa tuttujen tai tuntemattomien kanssa tekemättä siitä sen kummempaa numeroa.

sauna2

FreeDigitalPhotos.net

Paitsi, että tämähän on ihan potaskaa. Suomalaisessa saunakulttuurissa on useita ääneenlausumattomia sääntöjä, tabuja ja olettamuksia. Se, että me kantasuomalaiset (luoja, mikä sana!) kasvamme siihen ja opimme olemaan sitä kyseenalaistamatta, eivät saa sauna- ja alastomuuskulttuurimme omituisuuksia katoamaan. Näihin kirjaviin kulttuuripiirteisiin törmäsin Umayya Abu-Hannan kirjassa Alienin silmin – Helsinki ja Uusimaa muukalaisen kokemana (Siltala, 2014), jonka luin joulupyhinä. Vihdoinkin joku sanoi ääneen asiat, joita olin aina ihmetellyt!

Umayya tiivistää vuosikymmenien saunomiskokemuksensa lauseeseen: ”Tietoisuus alastomuudesta ei ole ollenkaan mutkatonta suomalaisessa kulttuurissa.” Hänetkin tietysti ajettiin sisään saunariitteihin alleviivaamalla suomalaisen alastomuuden luontevuutta. Hänpä sitten päätti heittäytyä saunakulttuuriin täysin rinnoin ja tepasteli löylyihin milloin radiojuontajan ominaisuudessa, milloin opiskelija- ja taidepiireissä tai kiinteistölautakunnan jäsenenä. Viimeksi mainitusta saunakokouksesta hänet kuitenkin jätettiin ulkopuolelle.

Vain miehet pääsivät saunomaan ja Umayyalle, seurueen ainoalle naiselle,  annettiin drinkin sijasta appelsiinimehua ja komennettiin Klippanin omistajan äiti, vanha rouva, pitämään Umayyalle seuraa sillä välin, kun kiinteistölautakunnan herrat pistivät kaupungin asioita järjestykseen lauteilla.

Valokuvaaja Matti Niemen kuvauksissa, espoolaisella saunalla, Umayya vihittiin toisenlaiseen, lähes salattuun saunakulttuurin muotoon:

”Vieressäni istuu Taideteollisen korkeakoulun valokuvauksen opiskelija, nuori, vahva ja itsenäinen suomalainen nainen. Hän kuiskaa korvaani:

”Ei tämä ole mitenkään luonnollista.”

”Mikä ei ole luonnollista?”

”Tämä. Siis, että ihmiset vaan riisuvat kaikki vaatteensa pois ja menevät seisomaan kaikkien edessä alastomana.”

Käännyn katsomaan hänen kasvojaan hämmentyneenä. Hän istuu siinä kietoutuneena pyyhkeeseen. Sanon, että luulin alastomuuden, ja vielä saunaan liittyen, olevan yksi suomalaisuuden luonnollisimmista asioista.

”No ei ole. En tiedä näistä helsinkiläisistä, mutta ainakaan meillä maaseudulla tai pohjoisessa se ei ole mitenkään luonnollista.”

FreeDigitalPhotos.net

FreeDigitalPhotos.net

Kiitos Umayya, kiitos tuntematon naisopiskelija. Suomalaisessa ”luonnollisessa suhtautumisessa alastomuuteen” kiteytyy mielestäni kaikki, mikä on nurinkurin meidän kulttuurissa. On vain yksi tapa olla ja elää. Ei ihme, että maahanmuuttajien tavat ja ”poikkeavat käsitykset” aiheuttavat kitkaa. Milloin alastomuudesta tuli pakkopullaa? Kuka päätti, että se kuuluu ystävysten tai työkavereiden vapaa-ajanviettotapoihin? En tiedä, mutta sen tiedän, että soraäänille ei ole tässä kuten ei muissakaan kulttuurimme erityispiirteissä sijaa. On vain yksi tapa peseytyä saunassa, ja se on kollektiivinen alastomuus, kaikki muu on jotenkin epäilyttävää.

”Ei minulla ole ainakaan mitään salattavaa, ihan sama kuka näkee!” huudahtaa tomera suomalainen, joka on sinut muhkuraisen kroppansa kanssa. Samaa virttä veisataan on sitten kyse viranomaisten haaveilemasta kansalaisoikeuksien kaventamisesta, hakkerien tekemistä tietomurroista tai poliisien tekemistä laittomista salakuunteluista. Kun minua ei moinen toiminta haittaa, ei saa haitata muitakaan! Asia loppuun käsitelty!

Mutta kun ei ole. Yritin etsiä 40-vuotisjuhliani varten Helsingistä juhlatilaa, jossa olisin järjestänyt itse tarjoilun ja jossa olisi ollut tilaa 30-60 hengelle. Löysin noin kolme tusinaa erikokoista saunatilaa ja vain pari kelvollista vaihtoehtoa, jossa juhlavieraiden alastomuus ei ole oletusarvo. Minulle taas oletusarvo on, että kaikki ovat peseytyneet kotonaan ja ovat vaatteet päällä, kun pidämme hauskaa.

Pari vuotta sitten vietin ystäväni nelikymppisiä espoolaisella saunalla. Ne olivat oikein kivat juhlat, joihin varustauduin froteetohveleilla ja vaatteilla, joissa ei tule hiki, kun ilmankosteus on kuitenkin sellaiset rapsakat 80%. Kukaan ei ihmetellyt ja pällistellyt, mitä siellä takkahuoneessa istuksin. Sain osallistua juhliin haluamallani tavalla. Toista se oli nuorena aikuisena. Kuinkakohan monta kertaa olen kuullut tämän lauseen: ”mitä sä siellä istut, saunaan sieltä sohvalta!”

Alastomuus on ihana asia, mutta kyllä se minusta luontevinta on silloin, kun se liittyy eroottiseen kohtaamiseen. Aseksuaalinen naturismi- ja saunatoiminta on minun kirjoissani vain luonnollisuuden teeskentelyä. Ja hyväksyn ilman vastaansanomista sen, että toisille se ei ole teeskentelyä. Kyllä me kaikki vaatteisiin tai niiden puuttumiseen katsomatta mahdumme samalle pallolle.

FreeDigitalPhotos.net

FreeDigitalPhotos.net

Heteromiesten alastomuuskulttuurin koodiston toi riemastuttavalla tavalla esiin pari viikkoa sitten itselleni tuntematon Tumppi Partimaa, jonka Facebook-päivitys lähti leviämään kuin kulovalkea:

”Semmoista olen miettinyt, että jos ehdotan jollekin kaverille, että mentäisiinkö saunaan niin se on ihan ok ja normaalia. Käydään siis suihkussa ja istutaan löylyssä olutta hörppien. Mutta jos en jaksakaan lämmittää saunaa ja ehdotan vaan, että käytäisiinkö yhdessä suihkussa niin se on ihan homoa?!? …Ja sama homma näiden paljujen ja huljujen kanssa: äijät istuvat lämpimässä vedessä lonksua hörppien ja ollaan niiiin äijää; vaan ehdotapa, että mennään kylpyyn. Niin on taas homoa, vaikka olisi lonksut tarjolla… Ja käytännössä sama homma, lämpimässä vedessä lillutaan samassa kipossa.”

Niin, että se siitä vähäisestäkin heteromiesten luonnollinen alastomuus -vouhotuksesta.

Tumpin avautuminen sai minut toiveikkaaksi. Jospa olisi aika hieman päivittää suhdettamme alastomuuteen? Olisihan se nyt villiä, jos omaa häveliäisyyttä ei tarvitsisi hävetä ja ihminen saisi saunoa miten haluaisi, verhottuna tai ilman, miten nyt vaan oma nahka kestää, eikä kyse olisikaan hygieniasta, kulttuurisesta väärinymmärryksestä tai maahanmuuttajien kotouttamisongelmasta.

Eiköhän tähänkin ole keksittävissä ratkaisu jos oikein pinnistellään?

Ja sitten se pälkähti päähän: saunakiltti! Se toimisi sekä peflettinä että näkösuojana peittäen kriittiset paikat. Olin torstaina Jokipiin Pellavan lehdistötilaisuudessa, jossa esiteltiin japanilaisen tekstiilisuunnittelija Toshiyuki Fukudan luomaa eläinaiheista kuosia pellavapyyhkeissä. Ja kun supisuomalainen, vuonna 1920 perustettu perheyritys on selvästi ottanut reippaasti askelia kansainväliseen suuntaan, niin tässä saunomiskriisissähän olisi mahdollisuus sekä kansainväliseen toimintaan, kulttuurien välisten väärinkäsitysten selvittämiseen että varsinaiseen goodwilliin: saunakilttejä vastaanottokeskuksiin niin loppuu turha räyhääminen. Saunomisen pitäisi olla iloinen asia, mutta monilla paikkakunnilla on jouduttu järjestämään tiedotustilaisuuksia turvapaikanhakijoille, kun saunatapojen väärinymmärrykset ovat johtaneet melkein käsirysyihin suihkutiloissa.

Kysyin asiasta Jokipiin toimitusjohtaja Timo Laurilalta ja hän kertoi, että saunakiltit kuuluvat heidän valikoimaan. Pellava on kevyt materiaali, joka sopii erityisen hyvin laudeliinaksi, sillä pöpöt eivät pääse sen läpi, hän mainitsi. Nyt olisi aika lanseerata marginaaliin jääneet saunakiltit isosti, ehdotin. Ja jos naisille olisi tarjolla kainaloihin asti ulottuvat saunahamoset niin ehkä minuakin näkisi lauteilla useammin. Luultavasti saisin kuumottavasta kankaasta tarpeekseni parin kokeilun jälkeen, ja ryhtyisin perisuomalaiseksi estottomaksi saunojaksi, ken tietää.

image

Tai miten olisi synteettisesta, hygienisesta materiaalista valmistetut löylypöksyt? Miehille kuvitus omien mieltymysten mukaan, naisilla voisi toimia paremmin joku nokkela tekstitys kriittisillä paikoilla, saisivat uteliaat kerrankin katsella oikein luvan kanssa. Turha väittää ettei tirkistely naturistikansaa kiinnosta, näkeehän sen näistä Firenzen tuliaisshortseistakin.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s