Erotiikkaa ilmassa

Tulipahan valittua melkoisen porno matkalukemisto, totesin, kun purin matkalaukkua Kanariansaarilla. Viidestä kirjasta kolme käsitteli seksiä. Aika outoa, kun luulin valinneeni nimenomaan hyvin erilaisia kirjoja. Tiesin matkalle lähtiessä etten palaisi kotiin pariin kolmeen viikkoon, joten tarvitsin sekä kesä- että talvivaatteita, kenkiä, takkeja, saappaita ja suunnilleen joka ikisen purtilon 50-aurinkovoiteesta vitalikseen, joten ei siinä ehtinyt fiilistellä kirjavalintoja.

Kun sitten ryystin Sex On The Beachia Lanzarotella ja avasin Pimpit rannalla, tiesin, että tämä oli juuri Se matkakirja, jota tietämättäni olin tarvinnut. Sattui niin somasti, että kirjailija Juan Manuel de Prada oli vielä espanjalainen, joten tämähän kävi suorastaan matkaoppaasta. Jos siis kaipaa opasta siitä, millainen on vastapäätä asuvan naapurin, nuorallatanssijan tai tenniksenpelaajan hetteikkö. Olin ostanut kirjan 14 vuotta sitten (merkkaan usein ostohetken kirjan ensimmäiselle sivulle), ja unohtanut iloisesti lukemani. Sitäkin hauskempaa pimppikuvauksia oli lukea porottavan auringon alla.

image

Ennen kuin alapääasioiden iloisempaan puoleen päästiin, olin rykäissyt supermelankolisen Timo Hännikäisen seksuaalista syrjäytymistä kuvaavan esseekokoelman Ilman. Olin senkin lukenut viimeksi kirjan ilmestymisen aikoihin vuonna 2009, mutta muistan lukukokemuksesta vain tirkistelyn maun ja lehtiin lävähtäneet provosoivat otsikot, kun Hännikäinen toivoo kunnallisia bordelleja miehille, etteivät he naisen puutteesta masentuisi. Jaajaa, voi voi, ajatteli 33-vuotias Minna silloin ja nakkasi kirjan hyllyyn pölyttymään. Nyt siihen tarttui muutamia elämän kilometrejä viisaampi Minna, ja tunsin aitoa myötätuntoa Hännikäisen ahdinkoa kohtaan – sekä hiuksia nostattavaa kunnioitusta hänen rohkean raadollisen tunnustuksiensa edessä.

image

Mutta koska nyt etelän auringon alla oltiin, tuntui ihanan vapauttavalta päästä mässäilemään de Pradan herkullisilla kielikuvilla ja muisteloilla, joista useimmat mitä ilmeisemmin pohjautuivat kirjailijan empiiriseen tutkimusaineistoon. Aurinko teki minut onnelliseksi, se poltti poroksi muut huolet, joita en jaksanut vatvoa, ja kirjalliset lihan ilot täydensivät tyytyväisyyttäni. Ja ilmeisesti aiheuttivat hetkellisesti myös estottomuutta.

Kun menin hierojalle, setä poistui viereiseen huoneeseen odottamaan ja pyysi minua kutsumaan hänet takaisin, kun olen valmis. Otin vaatteet pois ja olin juuri huutamassa ”ready!”, kun minulle tuli outo olo. Jokin oli nyt vinossa. Ja sitten näin peilikuvani, minulla ei ollut alushousuja. Että tätä se kiihkeä kirjallisuus teettää. Erotiikka oli kyllä kaukana ajatuksistani, kun setä repi selkänahkaani ja otteista päätellen teki kaikkensa saadakseen minut itkemään.

image

Ray Carles.

Lentokoneessa matkalla Suomeen jatkoin filosofisen Avoinna halulle -kirjan lukemista (Mark Epstein, 2006), joka pohtii halua buddhalaisesta ja psykologisesta näkökulmasta. Mukavan eteerinen päätös matkalle, mutta kirja kuitenkin jätti minut sisäisesti tyhjäksi. Helsingin järkyttävä 20 asteen pakkaskeli vaati henkistä lämmikettä, jota eroottinen kirjallisuus oli tarjonnut. Kun luonto on kuollut, olkoon sisäinen roihuni lohtunani, mietiskelin juhlallisesti, kun kurvasin putkiremonttia pakoon Hotelli Albertiin suoraan lentokentältä.

Maanantaina lähdin koluamaan kirjakauppoja. Eroottinen fiktio on elänyt renesanssia parin vuoden ajan, mutta minä en ollut nyt rasvaisia seksikohtauksia vailla. Tai mikä etteivät nekin maistuisi, mutta fiktio ei kiinnostanut, vaadin lukemistoltani autenttisuutta, aitoja tunteita, paljastuksia, sydänverta!

image

Tein tutkimusretken Fredrikinkadulla jokin aika sitten avattuun Niteeseen. Ihana kauppa ja sen tarkkaan valittu suomalaisenglanninkielinen kirjavalikoima virkisti, mutta sillä kertaa en löytänyt sieltä luettavaa. Menin viereiseen Hagelstamin Antikvariaattiin ja yhtäkkiä muistin, mitä sydämeni kaipaa: Anaïs Niniä!

”Voi, niitä liikkuu niin vähän”, myyjä harmitteli. ”Yleensä ihmiset luopuvat Anaïsin kirjoista vasta kun muuttavat lasten aikuistutta pienempään asuntoon tai sitten niitä tulee vastaan kuolinpesistä.”

Ymmärrän, kuka hullu nyt maailmanluokan kirjallisuudesta luopuu paitsi kuoltuaan.

Uusintapainoksia ranskalaislyyrikosta ei ole otettu kai vuosikymmeniin. Anaïsin sijaan minulle suositeltiin Christiane Rochefortin Soturin lepoa (1958). ”Tämä on fantastinen kirja, se oli minulle suuri löytö, kun luin sen.” Ostin sen, ja jatkoin matkaa suutarille viedäkseni pojan luistimet teroitettavaksi. Matkalla takaisin hotellille ohitin Albertinkadun ja Pursimiehenkadun kulmassa sijaitsevan antikvariaatin.

”Onko teillä Anaïs Niniä?”

image

Ja voi siskot, siellä oli! Ostin kaikki viisi kirjaa ja heti huoneeseeni päästyäni aloin ahmia hänen sanojaan. Sillä tiellä olen, kuin vastarakastunut. Tähänkin elämää suurempaa naiseen tutustuin vähän päälle parikymppisenä, ja silloisesta vaisusta reaktiostani päätellen en tajunnut lukemastani mitään. Lienee suorassa suhteessa nuoren naisen elämästä ymmärtämisen kanssa. Mutta nyt. Mon amour. Olen aivan takki auki tämän rohkean ja viisaan naisen päiväkirjojen edessä. Pakkanen on painunut jonnekin mielen taustalle, kevät on jo täällä.

image

Mainokset

2 thoughts on “Erotiikkaa ilmassa

  1. Onneksi joku luopui noista, vahingossa tai tietoisesti, ja löysit nuo aarteet! Minäkin luin ne liian nuorena, enkä osannut arvostaa. On kirjoja, joita ei pitäisi löytää liian varhain! Missähän ne nyt ovat – lapsuudenkodin kirjahyllyssä? kesämökillä? jossain?
    Todellakin! Kuka hullu luopuisi maailmanluokan kirjallisuudesta? Sitäkin tulee joskus erehdyksessä tehtyä, muuttosiivouksessa, masentuneena, silloin kun on ei mitään väliä -fiilis…. ja myöhemmin kyllä kaduttaa. Toisaalta, Minna, minua harmittaa yhtä lailla se, että päästin joskus Adrian MOle and the Cappuccino Years -pokkarini menemään. Välillä kaipaan sitä, kun haluaisin vain rentoutua hetken ja nauraa täydellisen viihdyttävän huumorin parissa.
    Kun olet lukenut Soturin Levon, kerro mitä pidit.

    • Oi Adrian Mole! Se oli kyllä hienoa nuortenkirjallisuutta. Kerron sitten Soturin levosta, kun olen Ninit kahlannut. Rochefort on hänkin ranskalainen, kyllä he vaan ovat mestareita kuvaamaan eroottisia mielenliikahduksia, ei siitä mihinkään pääse.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s