Pienet tärkeät asiat

Silloin kun elämän suuret linjat hakevat paikkaansa, on hyvä keskittyä mikromanagerointiin. Uuden, isomman asunnon, paremman työpaikan tai suuren rakkauden metsästämiseen menee kuitenkin aikaa – joten turha niitä on vatkata mielessä 24/7. Mikä sitten auttaa löytämään ilon elämästä, sillä aikaa kun kohtalon ratakset jauhavat taustalla ja muokkaavat tulevaisuutta uuteen uskoon? Pienet asiat.

Itse saan virtaa kauneudesta sen kaikissa muodoissa. Paljastan nyt salaisuuden, jota harva minusta tietää. Olen heikkona miestarjoilijoihin. En baarimikkoihin enkä letkeästi jutusteleviin jokapoikiin vaan viileän, ystävällisen asiallisiin miehiin, joilla on tumma puku ja ehdottoman ammattimainen palveluasenne. Ei flirttailua, ei silmäpeliä tai minulta menee cosmopolitan väärään kurkkuun.

Elämäni ehtoopuolella, kun asun suuressa kartanossa, taloni on täynnä tummapukuisia miespalvelijoita. Yritin muutama vuosi sitten jopa huutaa Brooke Astorin 50 kappaleen lakeijapukukokoelman kartanoelämääni silmällä pitäen, mutta hävisin ne New Yorkin Sothebyn huutokaupassa. Oh well, nyt joudun olemaan vain näyteikkunaostoksilla. Mutta on siinäkin hupinsa.

Toissailtana minulle tarjoili Kämpissä nuori mies, jonka nukkemaisen kauniit kasvot aiheuttivat pienen sydämen rytmihäiriön. Viinille persompi täti-ihminen olisi juopunut aamuun asti vain voidakseen tilata häneltä vielä yhden lasillisen. Lähdin kuitenkin yhden After Ski Esplanadin jälkeen kotiin, leveä hymy kasvoillani kesti pidempään kuin kaakaodrinkki olisi antanut aihetta. Kaikkea ei tarvitse saada omakseen, joskus yksi drinkki riittää. Ystäväni tuhahti salamaihastukselleni, nuori mies ei väräyttänyt hänessä lehteäkään.

asiat8

Makuja on monenlaisia, mutta omani olen hionut sellaiseen terään, että tiedän sekunnissa mitä haluan. Ainakin mitä koruihin tulee. Eilen haahuilin Korkeavuorenkadulla ja päätin mennä tapaamaan joululomalla Rubensin näyteikkunasta löytämääni timanttikorvakoruparia. Olin päättänyt ostaa ne itselleni, JOS hinta olisi kohdillaan, mikä tarkoitti paria kolmea tonnia. Se taas olisi vaatinut, että isoimmat kivet eivät olisi timantteja. Pistin korvikset korviini, ne näyttivät ihanilta, italialaista huippulaatua. Kysyin kivistä. Timantteja ne olivat. Pahus. Ruusuhiottuja isompia timantteja oli toistakymmentä ja pieniä briljantteja yli kolmesataa kappaletta. Hinta ylitti budjettini kuusinkertaisesti. Heippa rakas. Nähdään sitten joskus, kun olen ollut syömättä puolisen vuotta.

En kuitenkaan joutunut lähtemään Rubensista tyhjin käsin. Bongasin nimittäin italialaisen korukokoelman, joka on erityisen tuttu lapsuudestani: kameekorut ovat tehneet comebackin! Onpa outoa. Luulin saaneeni 80-luvulla näistä naisfiguureista tarpeekseni loppuelämäkseni. Mutta nämä olivat villimpiä versioita iänikuisista profiilikuvista: oli keijuja, pääkalloja, enkeleitä ja korttipakkaa. Ostin parin pitkiä kameekorvakoruja, joissa on kullattua hopeaa, aitoja helmiä, kameekuva on kaiverrettu simpukankuoresta. Ne näyttävät etäisesti siltä, mitä Dolce & Gabbana viljelee kesäkorumallistoissaan.

asiat7

”Nämä ovat uusinta uutta Italian-korumessuilta. Suomeen kaikki trendit tulevat pari vuotta jäljessä, joten täällä näitä ei katukuvassa ehkä näy vähään aikaan”, Rubensin myyjä selitti. Joten arvon naiset, jos haluatte tämän trendin korkeimmalle harjalle, tiedätte mitä ripustaa yllenne tänä keväänä.

asiat5

Kameekorut lievittävät Italian-kaipuutani, joka on kovimmillaan silloin, kun olen vähän elämän murjoma. Menin näyteikkunakierrokselta kotiini, joka on kaaoksen vallassa. Se on ollut sitä jo viikkoja. Ei joulukuusta eikä koristeita. Kylppäriremontti vähän venähti. Käyn suihkussa äitini luona, joka asuu muutaman sadan metrin päässä. Vautsi, tässähän olisi ainekset vaikka minkälaiseen ruikutussaagaan: ei kartanoa, ei miespalvelijoita, ei timanttikorviksia, mutta onneksi olen tottunut ottamaan tilaa itselleni hotelleista.

Koska olet viimeksi lomaillut kotikaupungissasi? Minä teen kirjoituspyrähdyksiä silloin tällöin helsinkiläisissä hotelleissa, saadakseni keskittyä rauhassa ja voidakseni kirjoittaa kaikkein mukavimmassa työasennossani eli mahallaan sängyssä (on tullut sen verran kirjoitettua elämäni aikana etteivät alimmat selkänikamat kestä enää istumista kuin pienissä pätkissä). Mutta nyt olin oikeasti koditon, asuntoni oli sinetöity kivipölyn takia ja muutin äitini asuntoon, joka oli tyhjillään. Hyvä että kyse oli vain viikosta. Joopa joo. Puolentoista viikon päästä remontti ei ollut edes puolivälissä.

asiat3

Tarvitsin maisemanvaihdoksen ja muutin Kaartinkaupungissa muutama kuukausi sitten avattuun Lilla Robertsiin. Ensin ajattelin jotain järkevän hintaista Sokos-hotellia, mutta sitten ajattelin mielipahaa, jota työmaariidat, liian pienen matkalaukun kanssa eläminen ja lähestyvän joulun aiheuttama ahdistus oli saanut aikaan ja hylkäsin säästösuunnitelmat. Halvin huone vai vähän isompi, jossa on sohva, nojatuoli, amme ja erillinen wc? Hmmm. Tarkoitus oli kuitenkin asua vain pari yötä, remonttihan valmistuisi ihan pian?

asiat4

Sitten näin meme-kuvan, joka sanoi: Fear is the cheapest room. Jonkun hotellinomistajan keksimä varmasti, mutta täydestä meni. Otin kalliimman huoneen ja pari yötä venähti viideksi. Elämäni kalleimmat kylvyt, mutta kyllä kannatti! Jos kaipaat arkeesi pikafreesausta, suosittelen irtiottoa luksushotellissa. Mikään ei piristä niin kuin päivittäinen siivous, valmiiksi katettu aamiainen ja huonepalvelu, joka toimittaa ovelle kaiken hierojasta kuohuviiniin.

Korkkasin Lilla Robertsin kylpyammeessa palasaippuan, jonka tuoksu toi tuhansia muistoja mieleeni. Kauneudenhoitorutiineissa olen iloinen kokeilija, mutta yhdestä tuotteesta olen pitänyt kiinni: vartalon pesemisessä käytän vain palasaippuaa, en voi sietää niljakkaita pesuainelitkuja muualla kuin kasvoilla.

asiat6

Olen yli kymmenen vuotta käyttänyt orjallisesti firenzeläisen Santa Maria Novellan maitosaippuaa. Vuonna 1612 perustetun luostarin reseptejä noudattavalla merkillä on katedraalin näköinen putiikki Firenzessä. Liike vilahtaa Hannibal-elokuvassa, jossa Anthony Hopkinsin esittämä sarjamurhaaja teettää hajuvetensä. Minä käyn siellä vain palasaippuaostoksilla, noin kerran vuodessa. Ja kun saippua uhkaa loppua, on aika ostaa lentoliput. Tämä kuitenkin muuttui vuosi sitten syystä, josta kerron ehkä myöhemmin, enkä usko meneväni enää Firenzeen, niin paljon kuin kaupunkia rakastankin. Onni ja globalisaatio tulivat kuitenkin avukseni, sillä vuosi sitten huomasin Rooman-matkallani, että Santa Maria Novella on ottanut urheita ensiaskeleita ulkomaailmaan ja avannut ensimmäisen ulkopaikkakuntalaisen liikkeensä Rooman-hotellini viereen. Ja marraskuussa olin suorastaan johdatuksessa, sillä löysin ystäväni avulla Brysselistä liikkeen, joka myy saippuaani. (Onneksi lukijani korjasi tämän väärinkäsityksen, katso alla oleva kommentti. Santa Maria Novella on alkanut kuulemma maailmanvalloituksen jo vuosia sitten, vain minä olen jäänyt jumiin rensenssiaikaiseen kaupunkivaltioon.)

Täytän 40 ensi viikolla. Asia, joka aiheuttaa samaan aikaan helpotuksen huokauksen ja pienen turhamaisen paniikin. Jostain syystä olen ollut viime aikoina niin laiskalla tuulella, että olen istunut pari kertaa kammattavana ja meikattavana ja huomannut, että aika on ehkä ajanut tämän ajanvietteen ohi. Pakkeli ei enää pue minua. Liekö koskaan niin ollutkaan, mutta vaikka nykyään meikkaajat käyttävät hyvin ohuita pohjavoiteita, pelkkää BB:tä ja CC:tä, niin lopputulos näyttää kuitenkin siltä, että nauraa ei sovi ellei halua löytää kasvoiltaan tuhatta uutta ryppyä.

Tähänkin on onneksi löytynyt ratkaisu viime kesänä: Elizabeth Ardenin meikkivoide (Flawless Finish Mousse Makeup, 50 ml), joka on niin ohut, että se kasvoilla tohtii mennä ulos pilvettömänä pakkaspäivänäkin. Tee itsellesi palvelus nainen, ja hanki tämä vaahtomainen henkäyksen ohut voide, se hakkaa kaikki beebeet.

Mikään maailman meikkituote ei kuitenkaan takaa onnistunutta iltaa, jos jalkoja särkee. Kuiva ja leuto talvisää salli minun liihotella korkeakorkoisilla piikkareilla ja nilkkureilla harvinaisen pitkään, tapaninpäivään saakka. En ole varsinaisesti mikään korkokenkäsankaritar, ne ovat mielialan tai juhlahumun tuki ja kuuluvat asiaan, mutta käytän korkoja niin vähän kuin mahdollista. Tästä johtuen jalkateräni myös reagoivat epäluonnolliseen asentoon luonnollisella tavalla: kivulla. Kunnes löysin Cambridgen herttuattaren salaisen aseen: Alice Bow’n nahkapohjalliset. Koko maailma on huokaillut miten on mahdollista, että täydellisen naisen perikuvana pidetty Kate jaksaa hoippua megakoroissaan heti synnytyslaitokselta kotiuduttuaan. Hah! Helppoahan se on, jos on sujauttanut kenkiin italialaista nahkaa olevat ja päkiätyynyillä varustetut pohjalliset!

asiat1

Valmistaja itse ei voi tietenkään vahvistaa tai kieltää, onko Kate heidän asiakkaansa. Mutta väliäkö sillä, jos pohjalliset toimivat. Kate-vuodon jälkeen tilaukset luonnollisesti ruuhkauttivat naisparan putiikin. Ja siksi minäkin sain elokuussa tilaamani pohjalliset vasta pikkujouluaikaan. Tilasin myös kaksi paria ballerinapohjallisia, joita pääsen kokeilemaan Espanjassa ensi viikolla. Mutta korkokenkiin tehdyt pohjalliset ovat todella tilausjonotusaikansa väärtejä.

asiat2

Näin sitä elämä suttaantuu, tuskin enää huomaan kaaosta kotona, sillä voin lähteä hotelliin heti, kun hermo paukkuu, sutaisen vain ihmemeikkivoidetta kasvoille, pistän saippuan laukkuun, uudet korvikset korviin ja pohjalliset nilkkureihin. It’s the little things that make the difference.

En ole saanut alennusta, ilmaistuotteita tai -palveluita tässä jutussa mainituista tuotteista tai yrityksiltä.

 

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Pienet tärkeät asiat

  1. Nuo meikkivaahto- ja pohjallisvinkit täytyy painaa mieleen.

    Iloksesi voin kertoa, että Santa Maria Novellan liikkeitä on nykyisin Amerikkaa ja Aasiaa myöten. Milanosta löysin liikkeen viitisen vuotta sitten, ja tein tietysti hieman ostoksia.

  2. Sykähdyttävää eloa ja menoa. Itse istun tässä tukka sekaisin omassa sängyssä ja harkitsen etätyöpäivän aloittamista. Pitäisiköhän tilata matka Italiaan…Kiitos mielenkohotuksesta jälleen kerran. Hymyillen uuteen päivään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s