Kukkaisterapiaa Brysselin torilla

Se oli ihan tavallinen sunnuntaipäivä Brysselissä, kun huomasin ajattelevani, että olin saanut tarpeekseni. En jaksanut enää uskoa ja rakastaa – sen enempää ihmisiä kuin tulevaisuutta. Koska saan sanoa, että nyt riittää? Olin tullut Belgiaan neljän päivän pakomatkalle oman elämäni murheita, kun Pariisissa räjähti.

Aamupäivä oli pilvinen. Jumalakin oli laittanut verhot kiinni ja päättänyt viettää rokulipäivän. Mutta onneksi ei satanut. Olin juonut viiniä edellisenä yönä sen verran, että sänky tuntui paremmalta ajatukselta kuin kävely masentavan harmaassa udussa.

Pariisin terroristi-iskuista oli 36 tuntia. Edellisenä yönä Brysselissä oli pidätetty terroristien perheenjäseniä parin kilometrin päässä makuuhuoneestani. Luin tiedon kännykästä ja pistin somen kiinni. Minua ei kiinnostanut kinastelu siitä oliko tricolourin ja #prayforparisin jakaminen oikein vai väärin afrikkalaisten, arabien tai venäläisten näkökulmasta. Jokainen surkoon tavallaan.

Minä en oikeastaan surrut tai tuntenut mitään suurempaa. Olin vain hyvin kyllästynyt kaikkeen: säähän, krapulaan, ihmiskunnan tilaan ja pimeältä keskiajalta tuntuvaan tahmaan, jossa pitäisi rämpiä ja uskoa jotain nättiä tulevaisuudesta. Minua ei huvittanut liimautua Twitterin tai tv:n äärelle ruokkimaan ahdistustani. Jos olisin voinut ottaa avioeron koko ihmiskunnasta, olisin pistänyt paperit maistraattiin. Ainoa, jota kaipasin, oli 6-vuotias poikani, joka oli 1 648 kilometrin päässä. Hän on ainakin turvassa, ajattelin, vaikka moinen naivius on nykyaikana melkein rikos.

bryssel1

Ystäväni, joka on asunut Brysselissä kahdeksan vuotta, oli sen sijaan aivan toisenlaisissa tunnelmissa. Nyt oli viikon paras päivä, toripäivä! hän hehkui. En kertonut hänelle mitään synkeistä ajatuksistani ja yritin päästä samalle ilon aaltopituudelle. Melkein onnistuin siinä,  kun näin albiinon sorsan Leopoldin puiston lammessa. Se näytti säälittävältä ja myötätunto läikähti lävitseni. Se oli ihan erilainen kuin kaikki muut lammen linnut. Se on varmasti yksinäinen ja kaikkien lajitovereidensa hyljeksimä, mietin. Mitä vielä! ystäväni todisti. Albiinolla meni rakkausrintamalla hienosti, se oli saanut paljon poikasia tänäkin kesänä ja kukaan ei sorsinut sitä, minulle kerrottiin. Jaahas. Yritin kääntää katseeni toisaalle saadakseni happamalle mielialalleni vahvistusta.

Ystäväni oli rakastunut ja se kyllä näkyi. Hän näki rakkautta, onnellisia tarinoita ja kauniita ihmisiä kaikkialla. Minusta joka toinen vastaantulija näytti vähintäänkin epäilyttävältä. Kun murjun näköinen mies käveli kohti, sujautin sormukseni farkun etutaskuun. Minun rakkaushanani oli ruuvattu kiinni, ja sekin näkyi. Pussailevat pariskunnat ärsyttivät minua ja toisiaan kädestä pitävät vanhukset eivät herättäneet lämpimiä tunteita. Poissa sydämestä on poissa silmistä.

Nyt sitten vain rivakkaa ravia torille, ostokset rinkkaan, kotiin ja verhot kiinni loppupäiväksi, jookos? Nähdessäni kuhisevan torin vedin henkeä. Ihmisiä. Ahdistavaa.

bryssel2

Ystäväni viittoi oikealle ja vasemmalle. Piirakkasetä on palannut! Loistavaa! Vanha, vatsakas setä myy quicheja, ja usein ne on loppuunmyyty jo ennen puoltapäivää. Ystäväni oli ollut huolissaan, mihin setä oli kadonnut, kun häntä ei ollut näkynyt moneen viikkoon. Tuolla on hanhitäti! Pöydällä oli iso hanhenpatsas, sekä satakunta hanhenmaksapurkkia. Ensin kuitenkin pitäisi mennä mehutädin luo. Litranvetoisissa lasipulloissa oli itsetehtyä omenamehua superhappamasta huippumakeaan. Mehut oli hyvä ostaa ensimmäiseksi, sillä ne painoivat niin paljon.

Seuraavaksi menimme munasedän luo. Pöydällä oli kymmeniä itsetehtyjä juustoja. Kutunmaitojuustojen maito oli peräisin sedän omilta vuohilta, ja lehmänmaitojuustojen maito ostettiin lähitilalta. Lankesin kirsikkapiirakkaan, ja sain neljännesosapalan mukaani. Ruskeat munat olivat kaksi kertaa kaupan munien kokoisia. Usein niissä on sisällä kaksi keltuaista, niitä munivat ihan nuoret kanat ensimmäisten viikkojen aikana.

bryssel3

Sitten oli vihannes- ja hedelmäostosten vuoro. Tarjolla oli italialaisten ja marokkolaisten kojuja, molemmat yhtä hyviä. Monet vihanneksista ja hedelmistä oli tuotu Sisiliasta eikä suinkaan puoliraakoina tukusta. Ostajia ei hämätty punaisilla kattopressuilla tai halogeenivaloilla. Sitä sait, mitä näit, ja minä en ole vähään aikaan nähnyt yhtä kypsiä ja kauniita syötäviä.

Lopuksi pyörähdys kukkakauppiaan luona, hän oli Alankomaista. Sain valita mitä kukkia ostaisimme. Nyt ei ollut löperöiden tulppaanien päivä, kukan piti edustaa rakkautta ja intohimoa, joten valitsin 40 kappaleen kimpun fuksianpunaisia ruusuja. Lopuksi menimme kahvisedän luo. Italialainen barista kuuli meidän puhuvan suomea ja huusi ”päivää päivää”. Hänen chilimaustettu espressonsa on kuuluisa flunssantappolääke.

”Ilman maahanmuuttajia tämä tori olisi kuollut ajat sitten” ystävä kertoi. Bryssel on tunnettu toreistaan, joihin tehdään Suomestakin oikein pakettimatkoja tähän aikaan vuodesta. Tämä Place Jourdan ei ollut ylellinen kuten Grande-Placen joulutori, jossa on seimi ja eläviä lampaita jättimäisen joulukuusen alla. Silti tämä arkinen ruokatori oli kuin maailma pienoiskoossa. Brysselin torimyyjät edustavat noin kymmentä eri kansalaisuutta, jokainen on tuonut torille myytäväksi oman ruokakulttuurinsa parhaimpia, itsevalmistettuja herkkuja.

Tuntui hyvältä nähdä onnellisia ihmisiä, jotka juttelivat tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja palvelivat hymyssä suin. Ehkä maailmalla on toivoa niin kauan kuin emme vetäydy omiin poteroihin vaan tapaamme toisiamme toreilla, hymyilemme ja katsomme toisiamme silmiin. Lapsellinen ajatus kenties, mutta silloin kun sydän on haavoilla, naiveista mielikuvista saa voimaa. Juuri niihin on hyvä palata, peace-merkkeihin ja flowerpower-julistuksiin, kun ihmisrakkaus on vähän hukassa.

Kun tulin matkalta kotiin, söpötin rakkautta poikani korvat täyteen. Ja kun tänään näin tämän tv-haastattelun, jossa isä selittää peloissaan olevalle pienelle pojalle miten kukat voittavat aseet ja pahat miehet, kyynelhanat vihdoin aukesivat. On tämä maailma silti aika ihana. Ei valmis eikä täydellinen eikä tuskaton, mutta koska elämä sellaista olisi ollutkaan?

bryssel5

 

Mainokset

2 thoughts on “Kukkaisterapiaa Brysselin torilla

  1. Kiitoksia Minna taas kerran, kun jaat ajatuksesi ja kokemuksesi meille muille. Ja osaat kirjoittaa! Lämpimin ajatuksin, Ritva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s