Sadesään unelmahommia

Tänään sateisena ja kylmänä sunnuntaiaamuna poika sai robottikohtauksen. Sellainen piti saada n-y-t heti. Hän näki tyhjän ruskean pahvilaatikon olohuoneen lattialla ja hänen silmänsä syttyivät. ”Tee tästä minulle robotti, äiti!” hän aneli.

En ollut sillä tuulella. Tai millään tuulella. Kaikkein vähiten siivoustuulella. Sohvien sivupöydät olivat hautautuneet epämääräisten läjien alle kuukausien ajan. Inhosin aloittamista.

Robottiprojekti tarjosi hyvän tekosyyn lykätä siivoamista. Pyysin hakemaan sakset. Poika syventyi Pikku Kakkoseen. Välillä hän vilkaisi taakseen työni edistymistä: ”ei tuo voi olla robotti, mikä tuo on?” Raivostuttavaa kuunnella, kun toinen arvostelee artistin keskeneräistä prosessia. Mielessä häivähti omakin epäilys, mitä ihmettä olen tekemässä? Kelpaisiko tämä, edes robotin hätävaraksi? Katseltuani kaksi vuotta Pikku Kakkosen sietämättömän taitavan askartelijatädin tuotoksia tiedän kyllä miten päin saksia pidellään, mutta siihen se jääkin.

Kun olin saanut teipattua pään paikalleen ja saksittua robotin kädet, tein sille tuiki tarpeelliset nappulavimpaimet sekä silmät ja suun. Poika käänsi päänsä. ”Äiti, se on UPEA!”

Onko?

”Ihan oikea robotti! Ja nappulat!” Hän pisti pystyyn juhlallisen ilotanssin robotin ympärille ja sitten hän huomasi: pyörät puuttuivat. Voisinko tehdä vielä pyörät? Mutta siinä meni viimeistään osaamiseni rajat. Tämä on sellainen leijuva robotti, joka liikkuu äänettömästi eteenpäin ilman pyöriä, esitin. Täydestä meni. Pyörien puuttuminen ei ollutkaan puute vaan robotti liikkuisi supervoiman ansiosta ilmassa.

Säilöin hetken sydämeeni (ja bittiavaruuteen) ikuisesti. Poika kiikutti robottia huoneesta toiseen koko päivän, se tuli syömään ja katsomaan elokuvaa, se sai kaakaota ja puistosta löydetyn kepin miekakseen.

IMG_5431

Olin aseeton 4-vuotiaan liikuttavan kiitollisuuden edessä. Ei mankumista lelukauppaan, ei vertailua mitä jollain kaverilla on. Eikä sanaakaan siitä ihanasta retrorobotista, johon hän ihastui lelukaupan ikkunassa pari päivää sitten ja josta robottikuume luultavasti lähti. Robotti oli äidin tekemä ja siksi täydellinen. Oliko lapsi tietämättään opettanut minulle tärkeän läksyn?

Kun aloin siivota sivupöytiä, näin oman keskeneräisen askarteluprojektini levällään pölyn keskellä. Halusin heittää sen roskiin. Olin repinyt sisustuslehdistä kuvia, joilla halusin kuvallistaa leikekirjaani ajatuksiani unelmieni lomatalosta. Revinnäiset olivat olleet pöydällä kuukausia. Miksi minä niitä liimailisin, mitä hyötyä siitä olisi? Olin uhrannut tänä vuonna määrättömästi aikaa projekteihin, joista ei ollut tullutkaan mitään. Sitäkin tyhmemmältä tuntui kuluttaa aikaansa haaveilemalla paikasta, johon minulla tuskin olisi koskaan varaa. Robotin rakentaminen oli kuitenkin liikauttanut sisälläni sitä mustaa, pettymysten sumentamaa möykkyä. Olisiko siitä nyt varsinaisesti haittaakaan, jos vähän liimailisin kuvia omaksi huvikseni?

IMG_5433

Liimasin kuvat sivuille ja olin tyytyväinen. Tämä kelpasi minulle. Kirjasta tuli oikeastaan aika upea, uskalsin myöntää. Kuvia katsellessa pääsin äkkiä pois ulkona riehuvasta jäävesisateesta. Kuvien valitseminen asetti minut monen epämukavan kysymyksen äärelle. Voisinko tai ”saisinko” liimata kirjaan kuvan kolmentonnin divaanista? Raaskisinko edes ostaa sitä, vaikka varaa olisikin? No, mietin sitä sitten, kun asia on ajankohtainen, ja lätkäisin kuvan kirjaani.

Vaikkei leikekirjasta mitään ”hyötyä” olisi, on aina mukavaa, kun saa nauttia kauneudesta. Sitä samaa tein Messukeskuksessa ammattilaisten korumessuilla. Vaeltelin osastoilla ilman ”pakko saada” -päähänpinttymiä  ja nautin näkemästäni. Ehkä joku päivä voisin hankkia niitä itselleni, mutta nyt minulle riitti, että ne olivat olemassa. Ei mankumista korukauppaan, ei vertailua siitä mitä jollain julkkiksella on, eikä sanaakaan siitä ihanasta sitriinitimanttisormuksesta, jonka olisin voinut ostaa vinguttamalla Amexia. Rahan puuttuminen ei ollutkaan puute, vaan minä leijuin supervoimieni ansiosta kevyesti ulos messuhallista.

IMG_5444

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s