Retail therapy

Tasan kuukausi sitten julistin alkavani vuoden kestävään vaateostolakkoon. En oikeastaan uskonut sen muuttavan mitään. Kuvittelin siirtäväni vaateostosmaniani käsilaukkuihin, astioihin, kukkiin, koruihin ja hopeisiin lautasliinarenkaisiin. Mutta kas. Olen ollut todella kiltti tyttö. Niin kiltti itseasiassa, että voisin palkita itseni pienellä… no, eipäs innostuta.

Yrittämättä korottaa itseäni tässä sen kummemmin, olen kyllä mielestäni ansainnut vähintäänkin mitalin. Olen kuluttamiseen rohkaisevassa kuukausijulkaisussa töissä. Silmieni editse virtaa loputon kavalkadi maailman ihanimpia vaatteita ja muita houkutuksia. Saan palkkaa muotijuttujen lukemisesta ja kirjoittamisesta, herra paratkoon! Ja silti olen ollut lupaukselleni uskollinen. Pari kertaa olen kyllä tämän houkutusten seinän (eli toimituksen magneettitaulun, johon kiinnitetään valmistuvan lehden sivujen printit) ohi kävellessä pysähtynyt lukemaan hinta- ja ostopaikkatietoja.

IMG_5286

Heti ensimmäisellä viikolla Kamppi keskuksen läpi kävellessä jalkani veivät minut automaattisesti kahteen vaatekauppaan, kun näin sivusilmällä kiinnostavan kuosin. Vähän väliä sain olla ravistelemassa alas niskavillojani, jotka indikoivat ”suurta kohtaamista” vaaterekeillä.

Ja tiedättekö mitä tapahtui ahdistukselleni, jota ennen lääkitsin ostamalla? Se katosi. Tyytyväisyyteni lisääntyi. Huomasin ruskan värit, iloitsin kahvikupillisesta ja ihmisten kohtaamisesta enemmän. En ollut mitään vailla ja harteiltani putosi suuri taakka, kun minun ei tarvinnut olla jatkuvassa ostos-, etsintä- ja torjuntavalmiudessa. Energiani lisääntyi. Nukuin paremmin. Vielä en ole päättänyt mitä tehdä lisääntyneelle energiavirralleni, mutta vaistomaisesti haluaisin pistää hyvän kiertoon. Kuulin hauskasta apsista nimeltä Ripil, joka kannustaa ja pitää kirjaa kilteistä teoista. 21 päivän haasteeseen kuuluu tehdä yksi hyvä teko joka päivä. Se voi olla vaikka kahvikupillisen tarjoaminen kahvilan jonossa takana tulevalle. Samaan aikaan ystäväni Tiltu kertoi ”Pay it forward” -haasteesta Facebookissa. Hän lupasi ilahduttaa myöhemmin itselleen sopivalla tavalla viittä ensin kommentoinutta ystäväänsä sillä ehdolla, että he laittavat haasteen eteenpäin.

Joten laitanpa sen tässä saman tien. Jos haluat saada minulta kivaa etanapostia, kirjoita halustasi alla olevaan kommenttikenttään. Viisi ensin kommentoinutta ovat mukana ja heidän tehtävä on laittaa hyvä kiertoon yllättämällä viisi läheistä tai tuntematonta haluamallaan tavalla.

IMG_5400

Perjantaina poikkesin Punavuoressa eleganttia ranskalaismuotia myyvässä Lady Bohemia -liikkeessä, jonka ikkunaa olen ihaillut ohi kävellessä. Se oli ensimmäinen kerta sitten vaateostosdieetille ryhtymisen, kun astuin vaatekauppaan aikeissa ostaa jotain. Tässä kohdin tavallisesti puhutaan ”repsahduksesta”, pahoitellaan heikkoa lihaa ja luvataan tehdä parannus, mutta en aio tehdä mitään sen suuntaistakaan. Avatessani oven en ollut hylkäämässä sitoutumistani vaateostolakkoon, sallin itselleni sivuloikat silloin, kun kyseessä on todellinen tarve.
Olen läpikäynyt kovia vastoinkäymisiä viime aikoina ja yt:t päättyvät työpaikallani ensi viikolla ennalta arvaamattomin seurauksin, olin totisesti piristyksen tarpeessa. Tämä ei ollut tavanomaista tunteiden turruttamista American Expressillä vaan nyt oli oikea hetki juhlistaa elämää, jolta kaikesta huolimatta oli edelleen lupa odottaa kivoja asioita.

IMG_5401

Päädyin sovittamaan puolen tusinaa asua, ja sen lomassa juttelimme liikkeen omistajan Kaisu Haumontin kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, yllättävän henkilökohtaisiakin asioita ottaen huomioon, että olimme tavanneet ensi kerran 10 minuuttia aiemmin. Divaani ja antiikkipeili teki väljästä sovitustilasta kotoisan. Teki mieli heittäytyä buduaarisohvalle, pyytää lasi samppanjaa ja jatkaa elämän iloista ja murheista pulisemista koko loppupäivän.

IMG_5399

Tilanne houkutteli avautumaan, sillä se oli jo valmiiksi intiimi: tuskailin vartaloani, jossa tuntui olevan kurveja pelkästään väärissä paikoissa. Kaisu ilmaisi kunnioittavasti olevansa eri mieltä takapuoleni koosta. Sitten löytyi The Asu: satiinihame ja pitsipaita. Se oli siinä. Lähdin mieli ja sydän kevenneenä kotiin uusi onnenasuni nätissä paperikassissa. Tämä on Retail therapya kauneimmillaan, ostamista, jolla on tarkoitus. Ja tällaiselta sen kuuluu tuntua; kuin loisi nahkaansa uudestaan.

P.S. Kaisun blogi on yhtä viehättävä kuin hän itsekin. Käykääpä lukemassa.

Mainokset

2 thoughts on “Retail therapy

  1. Mahtava idea! Mä oon mukana! (Ja aion yllättää viisi läheistäni.) Ja ehkä tartun vielä lisäksi tohon 21 päivän haasteeseenkin. Niin tunkkainen syksy takana, että jotain positiivista saatava kehiin.

    • Hyvä Satu! Toisten ilahduttaminen keventää kummasti omaa oloa, sitä kautta muistaa mustinkin mieli ettemme ole täällä yksin. Voit jättää etanapostiosoitteesi Kirjoittajasta-sivulla olevan kommenttikentän kautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s