Rakas Stockmann

Rakas Stockmann, kirjoitan Sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Vasta liityttyäni Facebookin Pelastetaan Stocka -ryhmään tajusin pelon, joka on kytenyt syvällä jo pitkään. Että Sinä olet todellisessa vaarassa. Saat muutaman tunnin kuluttua ryhmän perustaneelta Mika D. Rubanovitschilta laajan selvityksen toiveista, tarpeista, pettymyksistä ja kehitysideoista, joita me melkein kolmetuhatta ryhmän jäsentä olemme pallotelleet viimeisen kahden viikon aikana. Ethän loukkaannu suorista sanoistamme, me olemme vain niin kovin huolissamme Sinusta.

Toivottavasti saat toimitusjohtajaksesi ihmisen, joka ymmärtää paitsi Sinun hienoa 150-vuotista historiaa, myös meitä stadilaisia. Me tunnemme kiihkeästi ja otamme rohkeasti kantaa. Stadiin on vuosien saatossa yrittäneet niin neuvostoliittolaiset pommikoneineen, amerikkalaiset taidelisenssibisneksineen ja junantuomat päättäjät tornirakennussuunnitelmineen, mutta me olemme lujaa tekoa, emme anna periksi. Strindbergin kahvilan ja ravintolankin onnistuimme pelastamaan markkinamiesten vouhotuksista huolimatta.

Särähtikö korvaasi, kun äsken omin Sinut stadilaisten paikaksi? Olethan sinä levinnyt laajalle, useisiin maihin. Pörssiinkin menit jo aikoja sitten. Mikäs siinä, laajentuminen on luonnollista, kun bisnes luistaa ja brändi on hioutunut muutaman sukupolven ajan. Mutta stadiin Sinä kuulut, Aleksin ja Manskun kulmaan. En edes pysty ajattelemaan millainen kaupunki tämä olisi jos Sinä et olisi siinä omalla paikallasi.

Keväinen uutinen Taloussanomissa.

Keväinen uutinen Taloussanomissa.

Uskalla tehdä rohkeita siirtoja jos niitä vaaditaan: sulje, myy, luovu liiketoiminnoista, jotka vievät energiaasi liikaa. Vedä pelimerkit takaisin ja palaa juurillesi, me autamme Sinua miettimään, mikä meni vikaan ja miten pärjäisit muuttuneessa maailmassa.

Sillä, niin kuin olet varmaan jo huomannut, Sinä kuulut meille. Sinun taistelusi on meidän asiamme. Me pidämme Sinua stadin omana piazzana ja haluamme, että kukoistat.

Olen koko ikäni asunut lähelläsi, parhaimmillaan muutaman sadan metrin, enimmillään muutaman kilometrin päässä. Viikossa saan vieroitusoireita, jos en pääse luoksesi vaeltamaan. Olet nähnyt elämäni jokaikisen vuoden ja käänteen. Etkä ole koskaan lakannut ilahduttamasta minua.

Muistatko, kun pidätin hengitystäni ihastuksesta, kun näin ensimmäisen kerran jouluikkunasi 1970-luvulla? Tai ostin ensimmäiset rintsikat? (no, toivottavasti et nyt sentään ihan kaikkea näe…) Kun hankin ensimmäisen jakkupukuni ja etsin sumein silmin mustaa mekkoa hautajaisiin? Muistatko, miten onnellisilta minä ja poikaystäväni näytimme, kun saimme 18-vuotiaina Stockmannin kanta-asiakaskortit? Niin, sitten varmaan näit senkin, että jouduin pari vuotta myöhemmin siivoamaan viiden kuukauden ajan seitsemänä aamuna viikossa toimistoja maksaakseni shoppailukierroksistani. Opetit rahankäyttöä rankalla tavalla. Silloin ei, luojan kiitos, ollut pikavippejä.

stocka mitalli

Olet todistanut niin montaa ekaa kertaa elämässäni, että on vaikea muistaa kaikkia: ensimmäiset ratsastussaappaat, ensimmäinen astiasto, lakanat, GSM-puhelin, ensimmäiset lahjat kummilapsilleni ja sitten omalle. Olet varmasti hymyillyt tietävästi, kun olen ollut urheiluosastolla hankkimassa viimeisimmän lajivillityksen kamppeita: joogamattoa, squash-, tennis- ja sulkapallomailoja, hyppynarua, käsipainoja, juoksukenkiä, Cindy Crawfordin jumppa-vhs-kasettia…

Olet nähnyt minun raahaavan tuhansia kasseja ruokaa Herkusta, välillä pennejä laskien, välillä taksia Espalla huitoen. Sinun luonasi olen opetellut taktikoimaan Hullujen Päivien puristuksessa. Ilman Sinun kangasosastoa kotonani ei olisi verhoja enkä ilman Akateemista tietäisi maailman kirjallisuudesta vähääkään. Olen harjoitellut tutisevin käsin luonasi syöttämään nälästä kiemurtelevaa vauvaa pullosta keskellä ihmisvilinää ja taistelemaan lastenvaunujen kanssa vapaasta hissistä. Olet nähnyt muutamat raivarit uhmaikäisen kanssa ja aina, aina olen tuntenut olevani tervetullut luoksesi.

Kiitos kaikesta hyvästä palvelusta, jota olen saanut viidellä vuosikymmenellä. Ja kiitos myös kahdeksannen kerroksen skumppabaarista ja Aalto-kahvilasta, jonka seinät ovat kuulleet sydänsuruista, iloista ja suurista toiveista. Kiva, että olet innostunut ulkomaisista menestyskonsepteista, mutta Starbucksiin en ole vielä astunut jalallani. Toivoisin Sinun pitävän puolesi trendivirtauksien keskellä ja näyttävän, että tässä kaaosmaisesti muuttuvassa maailmassa on yksi paikka, joka ei taivu paniikissa miellyttämään kaikkia.

stocka hattu

Tuo hattuosasto takaisin, älä luovu astia-, kehystämö- ja huonekaluosastosta pikkukrääsää lisäämällä. Kaiken ei tarvitse olla minun rajalliselle lompakolleni sopivan hintaista. Haluan inspiroitua ja unelmoida, kun katselen tavaroitasi. Samalla tulen sitten ostaneeksi ne välttämättömyydetkin, joita tarjoat.
Uskalla ottaa vahvasti kantaa pukeutumiseen ja laadukkaaseen elämäntyyliin valikoiman kautta. Älä tarjoa enemmän halvemmalla vaan parempaa ja kestävämpää. Vaatekaapissani on vaatteita, jotka olen ostanut Sinulta parikymmentä vuotta sitten ja jotka eivät ole hitustakaan kuluneet lukemattomissa pesuissa.

Sinun käytävilläsi ryntäilee jo uusi sukupolvi minun perhettäni. Hänkin tuntee paikan omakseen.

Joten, pidäthän itsestäsi huolta. Tee mitä Sinun täytyy, että selviät. Mutta lupaa ettet katoa ja että pysyt aina uskollisena itsellesi.

Rakkaudella,

Minna

Mainokset

3 ajatusta artikkelista “Rakas Stockmann

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s