Sadesään menoliput maailmalle

Sade innosti riipimään nurkista yhteen kirjat, jotka aion kesän aikana lukea. Mukana on kevään mittaan kesken jääneitä, jotka haluan lukea loppuun – sekä tietysti viimeaikaiset hankinnat.

Eilinen kaunis ilma antoi virtaa niin että tänään sade on kuin lupapäivä kääriytyä vilttiin ja lähteä mielikuvitusmatkoille.

FreeDigitalPhotos.com

FreeDigitalPhotos.com

Huomasin, että kesälukemistostani vain pari kirjaa, Ulla-Lena Lundbergin Jää ja Kjell Westön Kangastus 38, sijoittuvat Suomeen ja toinen niistäkin kotikortteleihini. Muita tapahtumapaikkoja kesälukemistosssani ovat Yhdysvallat x 7, Italia x 3, Ranska x 3.

Olen aina tuntenut olevani yksin kirjamakuni kanssa. Haluaisin lukea suomalaista proosaa enemmän, mutta olen aika herkkä siitä mitä kaadan sisälleni. Mieluiten haluan liidellä kirjojen avulla niin kauas Suomesta kuin mahdollista. Eihän kaikki suomalainen proosa toki ole inhorealistista rämpimistä. Tässä on kyse vähän samasta kuin lämpimän suomalaiskesän odotuksessa. Moni on pettynyt kesään niin monta kertaa, että lähtee maasta heti kun loma alkaa, säistä kun ei koskaan tiedä.

image

image

Siksi minäkin tartun varmuuden vuoksi kirjaan, joka lupaa viedä minut pois kotikulmilta. Minua kiinnostaa kaikenlaiset kohtalot, eivät pelkästään auringonpaisteiset menestystarinat, mutta elämän mustista puolista luen mieluummin jos ne ovat tapahtuneet ”tuolla jossain”. Ahdistavat suomalaistarinat osuvat kai liian lähelle omia kipupisteitäni. Ne eivät ole minulle sellaisia arvoituksia, että kaipaisin muiden tekemiä sanoituksia niille. Mutta on meitä ulkomaille kaihoavia lukutoukkia pakko olla muitakin.

FreeDigitalPhotos.com

FreeDigitalPhotos.com

Luin tällä viikolla uutta Kirjailija-lehteä. Se on mainio lehti, sillä siellä kirjailijat saavat olla juuri sellaisia kuin ovat neurooseineen päivineen, ilman naistenlehtisanastoa tai taiteilijamystiikkaa. Löysin sieltä sielunsisaren, kun luin uuden jäsenen Elina Rouhiaisen kuvailevan itseään: ”olen sekä ihmisenä että kirjailijana Y-sukupolvea: angroamerikkalaisen populaarikulttuurin kasvatti, joka vain hämmentyy kotimaisten klassikoiden metsäsymboliikasta.”

Kaukokaipuuni täyttyy parhaiten kirjojen äärellä, jotka kertovat ulkomaalaisen havainnoista vieraissa kulttuureissa. Näistä asioista kertoo kesälukemistossani ainakin Jaakko Hintikka (Hän valitsi nimekseen Merrill Hintikka), Heli Vaaranen (Sunnuntaina Manhattanilla), Paula Mclain (Nuoruutemme Pariisi), Axel Munthe (Huvila meren rannalla) ja Alan Epstein (As The Romans Do). 14:sta kirjasta vain kolme on puhdasverisiä romaaneja. Yritän lisätä fiktion määrää lukuohjelmassani, mutta maailma on niin täynnä kiehtovia tositarinoita.

image

Joskus pelkkä kansi vetää niin että siihen on tartuttava. Näin kävi heti Caprin-matkan jälkeen. Töissä kierrätyspöydälle oli jätetty Anna-Mari Kaskisen runoteos Uuden ovella – Ilon ja rohkaisun sanoja. Sen kansikuva oli täydellisen caprimainen. Niistä väreistä tulee hyvä olo.

”Aurinko kultaa jälleen
aamuisen maiseman
On kuin se ystävälleen
kuiskaisi: kuulehan.

Eilisen varjo on poissa.
Valosta laulakaa.
Lähtekää rohkeasti
kohtaamaan tulevaa.”

FreeDigitalPhotos.com

FreeDigitalPhotos.com

Antaa sataa vaan, kyllä meillä sanoja riittää ja teetä ja vällyjä. Ehkä sade kasvattaa elämää meissä ihmisissäkin. Sen ansiosta meillä on aikaa tarttua muiden maailmoihin ja ajatuksiin, ja joku päivä niistä sanoista versoaa jotain uutta, josta riittää toisillekin jaettavaa.

FreeDigitalPhotos.com

FreeDigitalPhotos.com

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s