Hääpuvun uusi elämä

Mikä tuo jätesäkki yläkaapin perällä on? Sehän on tietysti elämäni kallein vaateostos, jota käytin yhden päivän ajan.

Samaan aikaan kun puut puhkeavat lehtiin, aikakausaviisit pursuavat häätrendejä. Tällä viikolla juhlimme kuudetta hääpäiväämme. Tai siis perinteisesti emme juhli, sillä vappua on juuri tanssittu ja laulettu kaksi päivää.

”Hääpäivä, mitä väliä! Yksi päivä se vain on muiden joukossa”, ajattelen kolkosti juostessani työpaikan, päiväkodin ja ruokakaupan väliä. Kunnes näinä päivinä iskee aina hääpäivähaikeus ja on pakko vilkuilla valokuvia ja muistella toukokuista Toscanaa, jolloin elämä oli täydellisen ihanaa ja onnellista kahden viikon ajan.

Ensimmäiset vuodet jaksoin säilyttää hääpukuani sen arvon mukaisella tavalla, mutta siinä minua auttoivat myös suuret vaatehuoneet ja varastotilat edellisissä kodeissamme. Nykyisessä asunnossamme on hädintuskin tilaa säilyttää arkivaatteita, saati sitten pukua, jolla ei ole mitään virkaa. Pitäisikö puvulle antaa vielä mahdollisuus uuteen elämään?

Kysyin muutamalta ystävältäni, miten he päätyivät yhteen hääpukujensa kanssa ja miten yhden päivän pituiselle pukuromanssille kävi. Tässä viisi vinkkiä mitä tehdä hääpuvulle juhlien jälkeen.

haat

Pitsitakin ostin Arkadiankadun Vip-Juhlapuvut-liikkeestä ja sen alla olevan A-linjaisen puvun teetin Runeberginkadun Stilissima-liikkeessä.

1. Pimp my dress

Ystäväni Satu on miettinyt pari vuotta mitä tekisi puvulleen. Vastoin kaikkia oletuksiaan hän löysi unelmiensa puvun käytettyjen hääpukujen myyntipalstalta.

”Käytettyjen hääpukujen sivulle päädyin budjettisyistä. Syy, jota en halunnut villeimmissä unelmissakaan kohdata. Eihän unelmahäillä pitäisi olla budjettia ollenkaan! Mutta niin vaan tuoreilla asunnonostajille paukkui kukkaronnyörit ja nöyränä tyttönä aloin miettiä mistä kohtaa häissämme voisi säästää.

Ensin hyvästelin unelmani minulle mittatilauksena ommellusta puvusta, sitten hyvästelin morsiusliikkeiden mahdolliset valmiit ihanuudet, ja lopulta päädyin käytännöllisesti ja järkevästi kierrätettyjen vaatteiden pariin. Käytännöllinen ja järkevä, kaksi sanaa joita en todellakaan liitä häihini saatika sitten itseeni ihmisenä. Mutta kun näin kuvan puvustani, olin myyty”, Satu kertoo.

Sadun avioliitto siunattiin Temppelinaukion kirkossa maaliskuussa 2012.

Sadun avioliitto siunattiin Temppelinaukion kirkossa maaliskuussa 2012.

Johanna Lätin suunnittelema puku oli käyttämätön, sillä sen omistaja oli perunut häänsä, ja kun hän myöhemmin parisuhdekriisin onnelliseksi lopuksi meni naimisiin, hän halusi uuden puvun. Satu on miettinyt puvun myymistä, mutta kaksi vuotta häiden jälkeen hän suhtautuu myymiseen liian tunteikkaasti. Raha ei (ehkä) lämmittäisi niin paljon, että puvusta voisi luopua. Jotkut ompelevat hameenhelmasta kastemekon. Se on Sadusta kaunis ajatus, mutta hänen kohdallaan myöhäistä, sillä hänen kaksi poikaansa on jo kastettu.

Sitten on vielä tuunaaminen. Samaa mietin itsekin. Oma pukuni on kuten Sadunkin, kaksiosainen. Pitsitakki oli puettu A-linjaisen puvun päälle ja sen voisi hyvin muuttaa iltapuvuksi pätkäisemällä pitkän laahuksen, sillä puvussa ei ole mitään koristeita eikä laskoksia. Olen saanut ristiriitaisia vinkkejä voiko paksua satiinia värjätä, mutta hääpukua voi käyttää pohjana, jonka päälle voi ommella värillistä pitsiä tai muuta ohutta kangasta.

(btw, vilkaisin millaiset olivat viime kevään kauneimmat hääpuvut New Yorkissa Hello-lehden mukaan ja täytyy sanoa, että olen vähän katkera. Nyt on tarjolla hihaa jos minkä mittaista, seitsemän vuotta sitten ei ainuttakaan tällä eikä sillä puolen Atlantia).

2. Hääpukubileet pystyyn!

Ja mikä estää käyttämästä hääpukua sellaisenaan? Ei mikään muu kuin oma pokka. Jos puku mahtuu vielä päälle, olisihan siihen kiva vielä pukeutua ja juhlia (kerrankin) rennosti. Emilia Heinonen järjesti ensimmäisen ”Käytä hääpukuasi” -päivän viime tammikuussa ja haluaa vakiinnuttaa 15. tammikuuta päiväksi, jolloin pimeän talven voi katkaista juhlimalla tyttöporukassa, jossa kaikki ovat pukeutuneet kalleimpaan pukuunsa.

3. Säilytä ja vieritä seuraavan sukupolven vaatekaappiin

Tainan häitä tanssittiin heinäkuussa 2007. Hän osti pukunsa Porista matkalla anoppilaan, kun hän sattumalta löysi sen hääpukuliikkeestä. Sincerity-malliston pukua ei tarvinnut muuttaa muuten kuin että yläosaan tehtiin nyöritys. ”Se on minulla edelleen, en ole raaskinut luopua siitä, mutta joskus olen kyllä ajatellut, että voisin vuokrata sitä.”

Taina ja Temo sanoivat "tahdon" kesällä 2007.

Taina ja Cemo sanoivat ”tahdon” kesällä 2007.

Maijakin haluaa säilyttää pukunsa, jonka hän osti häihin vuonna 2009 Kalevankadun Kaunis Morsian -liikkeestä.

”Ihaninta olisi jos tyttäreni menee joskus naimisiin, että hän käyttäisi sitä. Voisin myös lainata pukua hyvälle ystävälle”, Maija kertoo.

Maija toivoo, että hänen tyttärensä käyttäisi aikanaan äitinsä hääpukua.

Maija toivoo, että hänen tyttärensä käyttäisi aikanaan äitinsä hääpukua.

4. Trash The Dress -kuvaussessio

Amerikassa suosioon ovat nousseet ”Trash The Dress” -kuvaukset, joita järjestetään noin 5-7 vuoden päästä häistä. Miksi juuri silloin? En keksi muuta syytä kuin, että viidessä vuodessa suhde hääpukuun on päässyt hieman haalenemaan, sen näkee vain pukuna. Lisäksi harvat meistä säilyttävät hääpukukokonsa kymmeniä vuosia, joten ennen vuosirenkaiden ilmestymistä kuvaussessio on vielä mahdollista järjestää. Ideana on pistää puku aivan tärviölle ja napata fantastinen kuvasarja. Hääpari poseeraa iloisen riehakkaissa kuvissa esimerkiksi mudassa, hiekkarannalla tai lumikasassa. Villeimmissä kuvauksissa laahus pistetään tuleen ja ikimuistoiset kuvat on taattu.

Vain mielikuvitus on rajana! Kuvakaappaus Googlesta hakusanoilla Trash The Dress.

Vain mielikuvitus on rajana! Kuvakaappaus Googlesta hakusanoilla Trash The Dress.

5. Pistä hyvä kiertämään

Ritvan mennessä naimisiin ”Raikkunsa” kanssa syksyllä 1956 Meilahdessa, tapana ei todellakaan ollut järjestää puvuntuhoamiskuvauksia. Ritvalla on hääpuku edelleen tallessa, siististi pakattuna ja hän on ajatellut lahjoittaa siitä saatavan rahan hyväntekeväisyyteen. Erityisen läheiseksi kolmen lapsen äiti ja yhdeksän lapsen isoäiti kokee Lastensairaala-hankkeen.

”Äitini oli kuollut kolme vuotta aiemmin, joten teetin pukuni Järvenpäässä Invalidien ammattioppilaitoksessa, jossa pukuompelun yliopettajana toimi Margareta Airikka. Morsiuskimppuni oli sidottu keltaisista ruusuista Yrjönkadulla sijaitsevassa kukkakauppa Azaleassa, jonka tätini omistivat”, Ritva kertoo.

Kengät olivat vaaleansinistä silkkiä, ja niissä on ”kohtuullisen korkeat korot”. Nekin kuten huntukin ovat edelleen tallessa. Valkoisen pitsipuvun päällä oli lyhyt jakku. Ritva käytti pari kertaa pukua ilman jakkua iltapukuna, mutta muuten se on ollut vintillä pukupussissa vuosikymmeniä.

Ensi syyskuussa 58-vuotishääpäiväänsä viettävä Ritva ei suhtaudu välinpitämättömästi merkkipäivään.

”Mieheni Raikku ei ole koskaan unohtanut hääpäiväämme ja ’fiiraamme’ sitä aina.”

Ritva ja Raikku juhlivat syksyllä 58-vuotishääpäiväänsä.

Ritva ja Raikku juhlivat syksyllä 58-vuotishääpäiväänsä.

P.S. Muotitoimittaja Mia Dillemuth kirjoittaa toukokuun Gloriassa hääpukutrendeistä, tai oikeastaan niiden puuttumisesta suurista muotinäytöksistä. Mian mielestä hääpukuun kannattaa satsata vaikka menisi naimisiin useammin kuin kerran, ja siitä olen samaa mieltä!

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s