Elämän aakkoset

Glorian pisimpään jatkunut juttusarja on aakkoshaastattelu. Toukokuun Gloriassa (joka ilmestyy 15.4.) on Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja kirjailija Pekka Saurin aakkoset, jotka kirjasin. Elämän aakkoset -blogihaasteen haluan antaa kirjailija Jani Niipolalle. Vaikka olen tuntenut hänet penskasta asti, minulla ei ole hajuakaan mitkä sanat, paikat, muistot, haaveet ja henkilöt hän valitsee aakkosiin.

Kun hain Gloriaan töihin vuonna 2008, lehden silloinen päätoimittaja Riitta Lindegren antoi ensimmäisen työhaastattelun jälkeen minulle tehtäväksi kirjoittaa omat elämäni aakkoset. Kaivoin ne äsken esiin ja ajattelin, että laittaisin ne tähän sellaisenaan. Niiden kirjoittamisesta on vain kuusi vuotta, enhän minä ole juuri muuttunut niistä ajoista? Työpaikkakin on sama.

Mutta kyllä ne kertovat niin liikuttavalla tavalla aivan toisenlaisesta elämästä, että haluan kirjoittaa uudet. Olin silloin rakastunut ja menossa naimisiin Italiassa. Mutta C ei ole minulle enää Cortona, kaupunki Toscanassa, jossa häämme järjestettiin. Se kirjain merkitsee minulle nyt uutta paikkaa.

Asuin 2008 vielä poikamiestyttöboksissani, jossa oli kultatassuinen amme. Olen sen jälkeen kantanut naamatörppöni moniin kylpyhuoneisiin, ja olin oikeassa: toista yhtä kaunista kylpyhuonetta en enää saisi. Joten D ei ole minulle enää dekoratiivisuus. Muutettuani yhteen mieheni kanssa jouduin tekemään myönnytyksiä raskaan sarjan italialaisesta sisustustyylistäni.

Mutta on asioita ja kirjaimia, jotka ovat pysyneet paikallaan. Esimerkiksi V on edelleen vappu, vuoden tärkein juhla. S on samppanja ja W yhtä kuin isoenoni William Siltanen.

A – anteliaisuus

On helpompaa olla antelias kuin osata ottaa vastaan. Varsinkin kun lahjan suuruus menee yli saajan ymmärryskyvyn. Jo rakkaudentunnustus voi aiheuttaa perääntymisen, olenko tuon arvoinen? Mitä tuo minusta haluaa? Onneksi minulla on ollut hyviä opettajia, myös heitä, joiden anteliaisuus ei ole ollut pyyteetöntä. Anteliaisuutta ei ole muistuttaa hyvässä tai pahassa kerran annetusta.

B – buddhalaisuus

Ihmeellinen ja suunnattoman laaja opetusten kokoelma, jonka tutkimiseen ei yksi ihmiselämä riitä. Onneksi on opettajia, kuten lama Ole Nydahl, joka on viisaasti kuorinut buddhalaisuuden ympäriltä eksotiikkaa ja siten kirkastanut Buddhan opetukset länsimaisille maallikoille, joilla ei ole aikaa tai halua lähteä Nepalin vuoristoon mietiskelemään. Nydahl edustaa timanttipolun buddhalaisuutta ja voin suositella timanttipolun meditaatiota, joita järjestetään ympäri Suomen. Timanttipolun porukoissa on aina hyvä energia ja siellä tuntee itsensä joka kerta tervetulleeksi vaikka kävisikin yhtä harvoin kuin minä.

C – Capri

Amalfin rannikko Napolinlahdella ja sen vanhat jetsetpaikat, voi jepulis. Niissä on kauneutta ja tunnelmaa, joka on vetänyt kärpäspaperin lailla joutilasta vallasväkeä jo parinsadan vuoden ajan. Ensi kesänä kokeilen extremematkailua: viikko luksussaarella kengännauhabudjetilla.

D – Dominick Dunne

Vanity Fairin legendaarinen murhareportteri, joka kuoli aivan liian varhain, kesällä 2009. Dunne (1925-2009) kirjoitti fantastisia, ketään kumartelemattomia oikeussalikuvauksia 1980-luvulta asti. Ennen uraansa toimittajana ja viihderomaanikirjailijana hän oli Hollywoodissa elokuvatuottaja. Hänen tyttärensä, näyttelijä Dominique Dunne murhattiin vuonna 1982. Murhaaja, Dominiquen poikaystävä selvisi parin vuoden linnareissulla, mikä teki Dunnesta ikuisen oikeuden ristiretkeläisen. En tiedä ketään, joka on kirjoittanut osuvampia kuvauksia rikkaiden ja rappeutuneiden elämäntyylistä.

Lama Ole Nydahlin halauksessa 2006. Unelma Dominick Dunnin tapaamisesta ei toteutunut. Tapasin isoenoni kaiman, Williamin 14-vuotiaana.

Lama Ole Nydahlin halauksessa 2006. Unelma Dominick Dunnin tapaamisesta ei toteutunut, mutta isoenoni kaiman Williamin kainaloon pääsin 14-vuotiaana.

E – elämäntyyli

Olen kyllästynyt downshiftaamishöpötykseen. Teen töitä enemmän kuin koskaan enkä ole todellakaan hissuttelemassa vielä pitkään aikaan. Elämäntyylini menee täysin kirjoittamisen ehdoilla, niin on oikeastaan ollut aina, kotiäitivuosinakin.

F – Firenze

Maailman kaunein kaupunki. Oli iso askel pistää asuntolainan maksuun ja työhön sidottu arki paussille vuonna 1999 ja muuttaa Firenzeen opiskelemaan kieltä puoleksi vuodeksi. Olin rakastunut Italiaan ensimmäisellä matkallani 5-vuotiaana. Puolen vuoden jälkeen totesin, etten halua jäädä. Minä ja saapasmaa olemme parhaimmillamme lomarakastavaisina.

G – Gloria

Työpaikkani, jossa saan olla oma itseni. Latinan sanakirjan mukaan feminiini-muotoinen sana tarkoittaa myös mainetta, kunniaa, koristusta ja kunnianhimoa, kaikki sallittuja asioita lehdessämme.

H – huumori

Onko huumori tapa vältellä vaikeita aiheita vai päästä niissä syvemmälle kuin köökin kautta kiertäen? No ei sen väliä, pääasia ettei kaikkea ota niin hirveän vakavasti. Lähimmäisten viihdyttäminen on ihmisen yksi vakavampia elämäntehtäviä.

I – intohimo

Tällä hetkellä se tarkoittaa kirjoittamista ja asuntokauppaa, intohimoista haaveiden ja itsensä toteuttamista.

J – jos

Ei mitään josseja! Tai no pari: jos en olisi… Ei, en ryhdy tähän. Tehty mikä tehty. Ja mitä ei nyt saa tehdyksi niin ehkä ensi elämässä sitten. Ei kun sittenkin yksi tätimäinen neuvo: sinä kaksikymppinen, käytä aikasi 20-29-vuoden ikäisenä tehokkaasti eli opiskele, valmistu ja mene töihin. Älä lorvi, älä luule, että aikaa on loputtomasti.

K – kirjoittaminen

Halusin toimittajaksi, että saisin kirjoittaa. Päivätyön ja itseterapoinnin lisäksi minua ajaa tarve kirjoittaa tarinoita, antaa lukijoille mahdollisuus päästä hetkeksi itsestään irti, väljemmille vesille.

kokoelma

L – laukut

Niitä on liikaa eikä koskaan tarpeeksi. Koin laukkumanian 2000-luvun alussa perinpohjaisesti. Niistä kalliista kokemuksista olen osan likvidoinut, osan säästän ikuisesti. Kymmenen vuotta sitten käsilaukku tarkoitti minulle vain neljää merkkiä: Vuittonia, Fendiä, Guccia ja Dioria. Enää en ole niin rajoittunut. Tämä lienee ainoa asia, jossa makuni on vuosien varrella halventunut. Laukkupakkomielteeni taustalla on lapsuuden trauma. Sirkus Finlandian norsu söi ensimmäisen käsilaukkuni, kun olin parivuotias. Minulle jäi vain olkahihna käteen, kun norsu haistoi laukun sisällä olleen omenan ja nappasi kärsällään veskan. Minä paruin vielä kotiin tullessakin.

M – Minna 111

Todella viileä taidegalleria ja yökerho San Franciscossa. Vietin siellä ikimuistoisen illan muutama vuosi sitten. Ystäväni nappasi reippaasti ajokorttini, näytti sen pokelle ja niin pääsimme jonon ohi ja kaikki drinkit olivat meille ilmaisia koko illan. Minna 111 sijaitsee Minna Streetillä. Gallerian omistaja Eiming tuli oitis esittäytymään, hän ei ollut koskaan tavannut ilmielävää Minnaa. Kuulemma Englannissa nimi (kahdella ännällä kirjoitettuna) oli tavallinen 1800-luvulla. Minä siinä sitten polleana kehittelemään sukujuuriani paremman väen brittipiireihin, kunnes Eiming romutti unelmani. Hän kertoi, että Minna Street oli saanut nimensä sata vuotta sitten kadulla himmailleen prostituoidun mukaan.

N – nakuilu

En ymmärrä saunomisen päälle. Enkä tajua miksi sinne pitää mennä kavereiden, perheenjäsenten tai työkavereiden kanssa. Miksi? Löylyssä on vaikea hengittää ja ahdistaa, kun sydän kiehuu mutta hikeä ei tule kuin joskus puolen tunnin kärsimyksen jälkeen. Saunakoppi kerrostaloasunnossa on älyttömyyden huippu.

O – oppilas

Suhteessa 4-vuotiaaseen poikaani olen rakkauden, myötätunnon, läsnäolon ja kärsivällisyyden ikuinen oppilas. Ah, kuinka ylevää. Suurimman osan ajasta tunnen kuitenkin olevani maailman surkein äiti. Koulussa olin onnistumisen elämyksiä kartteleva kasinoppilas. Äitiyden arvosanan kuulen pojaltani noin kymmenen vuoden kuluttua ja sitä palautekeskustelua sitten jatketaankin hautaan asti. Olen valmis siihen. Bring it on.

P – Punavuori

Asuin täällä ensimmäiset 18 vuotta ja palasin vuonna 2008 oltuani poissa 14 vuotta. Enkä enää lähde. Parasta lapsuudenkulmilla asuessa on saada elää samat tunnelmat ja tienoot oman lapsen kautta uudestaan. Pojan päiväkoti sijaitsee vanhan SYP-pankkikonttorini entisissä tiloissa. On turvallista viedä poika ”säilöön” pankkiholviin, jonne kiikutin aikoinaan kaikki säästöni. Ja joka kerta kun haen hänet Betania-puistosta, mikä ihana fiilis! Samassa puistossa odotin lapsena äitiäni verkkoaidassa roikkuen.

Q – Qualis artifex pereo (”Minkä taiteilijan te minussa menetättekään”, keisari Neron viimeiset sanat ennen itsemurhaansa vuonna 68.)

Kolme vuotta latinistiluokalla Helsingin I Normaalilyseossa jätti todistukseen arvosanaksi ysin mutta päähän vain kasan lentäviä lauseita. Parasta ovat kuitenkin elinikäiset ystävät, joita sieltä sain. Katselen vanhaa kouluani olohuoneeni ikkunasta ja aion aivopestä poikani hankkimaan itselleen klassisen koulutuksen.

kokoelma3

R – rubiini

Lempijalokiveni on romanttinen ja dramaattinen ja ikävän kallis. Rakastan näyttäviä koruja, mutta tarpeeksi näyttäviin rubiineihin minulla ei taida tässä elämässä olla varaa. Ja sitä paitsi ne kaikki parhaimmat taitavat olla kuninkaallisten kaulakäädyissä ja kruunuissa.

S – samppanja

Tätä ei tarvinne perustella.

T – tanssi

Ystävä houkutteli sambakurssille viime syksynä. Se on parasta liikuntaa istumatyön rapauttamalle selälle. Kivointa siinä on sykettä nostava musiikki. Ja onhan se virkistävää, kun tuntee olevansa kädetön ja jalaton idiootti, joka ei osaa ristiaskelta ottaa.

U – univaje

Olen koko ikäni nukkunut liian vähän. En saa aivoja pois päältä, valvon kahteen ja nousen neljän viiden tunnin yöunen jälkeen töihin.
Siitä ei nuorena (parikymppisenä) seurannut mitään vakavaa, mutta yli kolmekymppisenä vauvavuoden aikana kylläkin. Kuukausia jatkunut univaje on vaarallinen tila, jossa on koomisiakin puolia (ei muista nimeään, luulee jääkaappia pesukoneeksi, lähtee ruokakaupasta maksamisen jälkeen ja unohtaa ottaa ruoat mukaan jne). Äitiyspakkaukseen pitäisi kuulua aski nukahtamislääkkeitä.

V – vappu

Vuoden tärkein juhla. Olemme kokoontuneet samalla porukalla Kaivopuistoon piknikille vuodesta 1997. Katosten pystytys alkaa kello kahdeksan. Olemme aina samassa paikassa, ja varustukseen kuuluu matkaurkuharmonit, gramofoni, viulu, sello, harmonikka ja huilu soittajineen, parinkymmenen hengen porukka ja valtavasti ruokaa. Tapasin mieheni Kaivopuistossa vappupäivänä 2004 ja kaksi vuotta myöhemmin samana päivänä hän polvistui vappuleirissämme eteeni sormusrasia kädessään. Story of my life: aina kun olen yrittänyt vain pitää hauskaa vappuheilani kanssa, minua on kosittu. No, aina ja aina, mutta kaksi kertaa kuitenkin. Saa mua vieläkin kosia… joo, hyvä idea: kosikaa joku tänä vappuna, pliis! Kultaseppä Pekka Kulmala on tehnyt ihanan vaaleanpunaisen spinellisormuksen, se kelpaa!

W – William Siltanen (1903-1992)

Onhan se nyt hankalaa muuttaa toiseen kaupunginosaan tai peräti vaihtaa työpaikkaa. Silloin on hyvä ajatella miltä tuntui 17-vuotiaasta Williamista lähteä höyrylaivalla Suomesta Atlantin yli kun osasi kymmenen sanaa englantia. Kummasti sitä hiiliä lappaamalla kieltä oppi kun oli pakko. Hän päätyi kultaryntäyksen aikaan Kanadaan, asuin intiaanien kanssa, kaivoi kultaa, teki ison löydön ja eli mukavasti Vancouverin saarella. Tapasin hänet Suomen-vierailulla kolme kertaa ja hän opetti kirjeenvaihtomme kautta minut ajattelemaan englanniksi. Viimeisessä kirjeessään hän varoitti minua lankeamasta rokkareiden pauloihin. Olin kirjoittanut tavanneeni Billy Idolin ja rakastuneeni häneen koko 14-vuotiaan sydämelläni. Kunpa olisin kertonut Uncle Billille, että hän oli elämäni todellinen idoli!

X – kuolema

Suuri tuntematon. Viimeinen henkäys tasaa tilit kaikkien kanssa. Siihen on hyvä valmistautua henkisesti, antamatta menetyksen pelon kuitenkaan lamauttaa. Helposti sanottu. Ystävän kuolema pari viikkoa sitten pisti taas tarkat pikku suunnitelmani sekaisin ja järisytti koko elämän mielekkyyttä.

Y – ylellisyys

Saada omaa aikaa ja käyttää se kuten huvittaa. Tai ei sittenkään, kyllä ne on ne kartanot, jahdit, timantit ja muu maallinen joka oikeasti tuntuu ylellisyydeltä.

Z – zucchero

Olen sokerikoukussa enkä halua edes parantua.

Å – åhhåh

Ruotsinkielisen hoitotätini Margarethan kaksikielisestä rupattelusta ei jäänyt päähäni kuin pappa-sana. En koskaan kutsunut isääni muulla nimellä.

Ä – äidinrakkaus

Se ei syttynyt synnytyksen jälkeen, ei ensinäkemältä vaan hissukseen muutaman päivän kuluessa. Ja sitten se olikin menoa! Intensiivisimmässä vaiheessa 6 kk ikäisen vauvan kanssa äidinrakkaus tuntui samalta kuin ensilempi teini-iässä: yöunet menivät onnesta ja ihastuksesta. Killittelimme toisiamme silmiin kaikki päivät sängyssä makaillen ja hymyilimme toisillemme kuin idiootit. Enkä voinut kuvitellakaan olevani hänestä erossa minuuttiakaan, tietenkään!

Ö – ötökät

Ötököistä kauneimmat ovat hämähäkkejä. Niiden askelluksessa on eleganssia ja harmoniaa, jota ylväinkään näytösmalli ei tavoita, niiltähän puuttuu kuusi jalkaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s